Suruaika

Halusin vain ilmoittaa, että paras ystäväni Hilkka on nyt nukkunut pois. Hän haluaisi, että jatkan elämääni mahdollisimman nopeasti enkä jäisi suremaan. Saattohoidon ja poismenon aiheuttama suru ja uupumus ovat kuitenkin vielä läsnä liian vahvasti, joten jatkan blogin päivittämistä myöhemmin. Nyt päivät menevät vielä toistaiseksi suremisessa ja siinä, että yritän elää aina yhden hengenvedon kerrallaan.

Jos en enää elokuussa kirjoita, niin syyskuussa ainakin jatkan. Toivon, että olet mukana myös silloin.

Tässä yksi kuva lukemattomista seikkailuista, joita minulla oli kunnia Hilkan kanssa tehdä:

1924717_605504472905166_7359376296258055126_n
Tässä kuvassa ollaan Edinburghissa. Muistan tuon päivän, viima oli jäätävä mutta aurinko paistoi. Olimme juuri käyneet Edinburghin korkeimmalla paikalla, Holyroodin huipulla, Arthurin istuimella.

Kertokaa ympärillänne oleville ihmisille, että rakastatte heitä ja muistakaa olla kiitollisia terveydestänne, se on kaikki mitä meillä on. ❤

Hanna

Kadonneen takaliston metsästäjät – metsästys jatkuu

Kadonneen takaliston metsästäjät – metsästys jatkuu

Moi!

Tässä jatko-osaa edelliselle osalle, jossa käytiin läpi pakaran hermotuksen löytämistä. Ja tästä tulikin pitkä kirjoitus, mutta kovasti täynnä asiaa, joten ehkä pituus sallittaneen tämän aiheen yhteydessä.

Tässä siis pyllyaiheisia saliliikkeitä. Alkuun voit tehdä näitä myös kotona, mutta jossain vaiheessa tulet todennäköisesti tarvitsemaan lisäpainoja ja ellei niitä löydy kotoa, voi salikäynti tai lisäpainojen osto kotiin olla ajankohtaista.

Tarkennuksena vielä:

Ihan ensimmäiseksi voi olla järkevää hakea ja hinkata tekniikkaa, jos tällainen harjoittelu ei ole tuttua. Tämä tarkoittaa kolmea sarjaa per liike, jokaisessa sarjassa viisitoista toistoa ja vastusta (eli painoa) sen verran, että viimeiset toistot jo tekevät tiukkaa. (En tarkemmin avaa tässä sitä, miten vastus lasketaan vaikka sillekin on oma kaavansa. Mielestäni tärkeää olisi, että oppisi itse tunnustelemaan oman kehonsa jaksamista.) Eli jos viidennentoista toiston jälkeen tuntuu siltä, että ”olisihan näitä vielä tehnyt”, olet tehnyt liian kevyellä vastuksella. Mutta jos siinä 12. toiston kohdalla alkaa polttaa ja saat ne loput ylös hyvällä tekniikalla, mutta aika lailla pinnistäen, olet todennäköisesti valinnut vastuksesi oikein.

Kun olet päässyt jyvälle liikkeistä, suoritustekniikka on hallussa ja tunnet poltetta pyllyssä, kannattaa aloittaa se pakaralihaksen kasvattaminen. Viidentoista toiston sarjat nimittäin sopivat parhaiten kestävyyden kohentamiseen, jota tosin sitäkin tarvitaan.

Lihasten kasvatukseen tarvitset edelleen kolme sarjaa per liike, mutta toistot vähenevät 8-12 toistoon (suosittelen alkuun, ettet mene ihan kahdeksaan vaan pysyt mieluummin 10-12 toiston välillä) ja vastusta joudut laittamaan niin paljon, että viimeiset toistot tuntuvat siltä, että menevätkö nämä enää ja jääkö kesken. Lihaskasvuun (eli jos haluat kasvattaa lihasta etkä keskittyä kestävyyden parantamiseen) tämä on optimaalinen resepti eli joudut ihan oikeasti lopuksi pinnistelemään.

Kuvissa taas ihastuttava ystäväni Elisa. Jee!

Pepputreeni alkaa!

Muista aina lämmitellä (n. 10 minuuttia esim. juoksumatolla kävelyä, crosstraineria tai soutulaitteessa soutamista). Alkulämmittelyn jälkeen hyppää tasapainolaudan päälle (kuvassa tasapainotyyny) ja tasapainoile sillä.

1. Tasapainoilu

Tasapainoilu kannattaa aloittaa sillä, että kokeilee ihan ensimmäiseksi seisoa molemmilla jaloilla ja hakee tuntumaa. Kun tuntuma on saatu, vain taivas on rajana: seiso yhdellä jalalla, nosta kädet ylös, heiluttele käsiä, tee vaaka, yritä kyykätä, kokeile pudottaa itse itsesi jne. jne. Tasapainoilu tasapainolaudalla- tai tyynyllä ohjaa nilkkaa ja polvea oikeaan asentoon, joka helpottaa pakaran tuntumisen löytämistä. Ja tasapainoilu helpottaa ajan kanssa, kun sitä tarpeeksi usein tekee.

Tasapainoilua
Elisa näyttää mallia yhdellä jalalla tasapainoilusta. Ja vaikka välillä putoisikin laudalta tai tyynyltä pois, se ei haittaa. Hengitä syvään ja hyppää takaisin! (Kuva Hanna Jämsenius)

Viitisen minuuttia riittää ja sitten eteenpäin!

2. Haarakyykky tasapainolaudalla

Asetu seisomaan toinen jalka takana, toinen edessä tasapainolaudan- tai tyynyn päällä. Pidä noin lantionlevyinen haara-asento, sillä kyykyssä on helpompi käydä ja sieltä pääsee helpommin pois, jos on ns. kahdella suksella eikä yhdellä ladulla. Voit laittaa kädet lanteille tai pitää ne vartalosi sivuilla. Itse pidän yleensä vastakkaisen käden edessä ja toisen takana, aivan kuin olisi lähdössä sadan metrin juoksuun.

(Klikkaa kuvia, niin saat vielä lisätietoja!)

Pidä selkä suorana, kun menet alas ja keskity pakaraasi kun työnnät itseäsi ylös takaisin suorille jaloille. Tässä kohtaa on hyvä, jos pystyt tekemään kyykyn peilin edessä, jolloin voit tarkkailla sitä, meneehän polvi varmasti oikeaan suuntaan (tarkalleen ottaen polvilumpion keskiosan pitäisi olla kakkosvarpaan yllä, huh).

Vauhtia ja toistoja tärkeämpää on, että alussa keskityt siihen, mitä teet. Alkuun voi olla, että kyykkyjen tekeminen turhauttaa, tasapainolauta meinaa lentää seinään ja eniten ketuttaa kaikki. Mutta lupaan, että jos jaksat yrittää parhaasi, kehityt tässä lajissa todella nopeasti. Ja muista, kehomme ei ole kone eli joinain päivinä tasapaino toimii paremmin kuin toisina. Ole itsellesi armollinen. 

3. Polvikyykky

Heti alkuun huomautus: jos kärsit polvivaivoista, jätä tämä väliin. Tai ainakin keskustele ensin fysioterapeutin kanssa.

Laita tanko harteille ja laskeudu hitaasti jarruttaen takapuoltasi kohti kantapäitä. Älä kuitenkaan laske takapuoltasi aivan kantapäille asti lepäilemään. Nouse terävästi pakaroihin keskittyen ylös ja purista vielä ylhäällä kannikat yhteen. Tämä liike ottaa sekä pakaroihin että takareisiin, mutta ei kuormita etureittä. Loistava liike siis, jos rimpuilet eroon etureisidominanssista. Huolehdi, ettei polvissa tunnu kipua.

4. Hip Thrust

Uijui, oma ikisuosikkini, hip thrust. Ai että! Jos tällä ei saa poltetta pakaraan, en tiedä millä se onnistuu. Pakaran apuna myös takareisi.

Asetu niin, että penkki on tukevasti yläselkäsi alla. (Itse usein tuen penkin seinää vasten, mutta tämä penkki oli sen verran ikävästi kiinni maassa, että emme saaneet sitä liikuteltua.) Istu maassa ja tuo tanko lantion päälle. Ojenna lantio terävästi ylös ojennukseen, pidä hetki ja palauta hallitusti alas (ei kuitenkaan maahan asti).

Aluksi kannattaa kokeilla tuntuman hakemista ilman lisäpainoja. Tärkeää on myös, että tekniikka on kunnossa eli polvi-varvas-linja toimii eikä selkä mene kaarelle. Liikkeessä myös pitää päästä mahdollisimman ylös eli jos painon kanssa et saa itseäsi ylös suunnilleen suoraksi, kannattaa aloittaa ilman. Kehityt kyllä! Polvissa tulisi olla yläasennossa n. 90 asteen kulma.

5. Kolmijalkainen koira tai jonkinlainen muunnos siitä eli olisiko se sitten kolmikoipinen piski

Tämä joogasta tuttu asana on hyvä, joskin aloittelevalle kuntoilijalle kenties turhan tiukka. Kannattaa kuitenkin kokeilla, koska sillähän se selviää! Tästä kuitenkin mukavaa haastetta, jos itsensä ylittäminen houkuttaa.

Aloita alaspäin katsovasta koirasta eli jalat noin lantion levyisessä asennossa kädet hartioiden leveydellä. Pidä tukeva asento käsissä, pyri ”työntämään” lattiaa poispäin. Pidä selkä suorana ja heilauta jalka ylöspäin sinne korkeudelle mihin se  nyt suostuu menemään. Laske jalka ja heilauta uudestaan.

Tämä hiukan akrobaattinen liike on oiva koko kehon vahvistaja, joka samalla venyttää. Alkuun voi riittää ihan se, että harjoittelee alaspäin katsovaa koiraa. Sitä koipea ehtii heilutella myöhemminkin, kun taidot ja voimat kasvavat.

Kolmijalkainen koira
Pidä selkä suorana. Jos selkä ei suoristu, kannattaa aloittaa siitä, että harjoittelee alaspäin katsovaa koiraa polvet hiukan koukussa. Tärkeintä tässä asanassa on nimittäin selän suoristus, ei se menevätkö kantapäät lattiaan tai ovatko jalat suorana. (Kuva Hanna Jämsenius)

6. Ballerinapotku

Meillä ei kuvauspaikalla ollut taljaa eli emme voineet tehdä taljapotkua. Tässä kuitenkin potku ilman vastusta, olkoon vaikka ballerinapotku. Jälleen kerran: alkuun tämäkin voi olla riittävä ja ainakin itsellä useiden kymmenien toistojen sarjat ilman painoja auttoivat siinä, että sain viimeinkin taljassa vastuksella tehtynä tämän tuntumaan pakarassa. Koskaan ei siis pidä väheksyä kehonpainolla treenaamisen vaikutusta.

Jos käyt salilla, voit aivan hyvin tehdä potkun taljassa. Jos et koskaan ole kokeillut tehdä potkua suorin jaloin, ylväällä ryhdillä (aivan kuin ballerina) ja varpaat ulospäin osoitettuna, suosittelen kokeilemaan. Itselläni se ainakin sai aikaan täysin uuden kokemuksen pakarassa!

Loppusanat

Huh, nyt oli kyllä sellaiset setit, että olenpa iloinen, jos jaksoit lukea tänne asti! Paljon asiaa, eikä tähän edes mahtunut kaikki, mitä aiheesta olisi voinut sanoa.

Pakaralla on tärkeä rooli koko kehon hyvinvoinnin kannalta sen keskeisen sijainnin vuoksi. Se vaikuttaa keskivartalon ja lantion asennon hallintaan, ylä- ja alavartalon liikkeisiin, siihen, miten kuormitukset ja liikkeet välittyvät. Ei siis ole turhamaista haluta pakaransa toimivan oikein.

Tässä tekstissä ei todellakaan ollut tarkoitus käydä kaikkia mahdollisia liikkeitä läpi ja tiedän, että pakaratreenin kannalta oleellisia ovat myös kyykyt, maastavedot ym. Itse pakaran velttoilusta kärsineenä halusin jakaa tietoni hermotuksen parantamisesta muiden kohtalotovereiden kanssa, sillä on turha kyykätä, ellei kyykky mene sinne minne pitäisi.

Aurinkoista viikonloppua!

Hanna

Kiitos

Olen mökillä ja kirjoitan vain tällaisen lyhyen tekstin, koska meikäläisen kärsivällisyys ei riitä pidempään näpyttelyyn puhelimella. 

Nuorempana ahdistuin täällä vallitsevasta hiljaisuudesta. Nykyään hiljaisuus on nimenomaan se asia, jota täältä kaipaan.

Mistä olet tänään, tällä hetkellä, kiitollinen? Jos hetken miettii, voi löytää useitakin kiitollisuuden aiheita. Minä olen kiitollinen siitä, että ilma näyttää selkiytyvän, alkuvaikeuksien jälkeen vanhempieni mökin saunan kiukaassa humisee tuli (sytytin itse ilman apua jee!), pääsen kohta saunomaan ja saan syödä iltapalaksi ihanaa, käsintehtyä, gluteenitonta hapanleipää. Olen kiitollinen kiltistä miehestä. Olen kiitollinen siitä, että olen koko päivän jaksanut puuhata, että kehoni on jälleen mahdollistanut tämänkin päivän. Olen kiitollinen siitä, että luet tätä tekstiä. 

Ihanat orvokit ja kiireinen kimalainen

Kiitolliset ihmiset voivat paremmin kuin kiittämättömät. Kiitollisuus ei kuitenkaan tarkoita sitä, että pitäisi olla raivo- tai tekopositiivinen. Olen huomannut, että se positiivisuus tulee ihan luonnostaan kunhan vain on kiitollinen. Silloin voi sadepäivän manaamisen sijaan olla kiitollinen siitä, että varasi reissuun mukaan paljon lukemista tai että puhelimesta löytyy Netflix. Kaikessa on kysymys vain perspektiivistä. Voi kiukutella siitä, mitä ei ole tai olla iloinen siitä, mitä on. Olen itsekin syyllistynyt – ja syyllistyn edelleen – turhaan valittamiseen ja negatiivisiin asioihin keskittymiseen. Onneksi joskus sitä muistaa kuitenkin kiittää.

Siispä haastan sinut, joka tätä luet, miettimään viisi asiaa, joista olet kiitollinen. Ehkä niitä löytyy jopa enemmän, kun oikein alkaa pohtia. 

Oi aurinko!

Aurinkoista viikkoa!

Hanna

Kadonneen takaliston metsästäjät

Kadonneen takaliston metsästäjät

Etu- ja/tai takareisidominanssi

Hienolta kuulostava sana, joka tarkoittaa käytännössä sitä, että etu- ja takareisi sanovat pepulle ”kiitti me pärjätään” ja pakara jää katsomaan vierestä, kun kaverit tekevät töitä ja vahvistuvat. Jos tuntuu siltä että hinkkaat kyykkyjä ja ylipäänsä jalkatreeniä vuodesta toiseen, mutta pyllyssä ei näy tuloksia, voi kyseessä olla jommankumman reiden halu toimia päällepäsmärinä eli hienommin sanottuna: hermotus ei toimi.

Minulla on tästä omakohtaista kokemuksesta, koska olen saanut kokea sekä etu- että takareisidominanssia. Itsellä etureisidominanssi johtui siitä, etten ollut oikein koskaan oppinut kyykkäämään oikein, jolloin pakara ei aktivoitunut kun taas takareisidominanssin syynä oli, että kun pakarat tuppaavat meikäläisellä menemään helposti jumiin, venyvämpi takareisi otti vastuun koko hommasta, koska käsky liikkeelle lähdöstä ei päässyt pakaraan asti.

Fysioterapeutin kanssa lähdettiin avaamaan tätä ongelmaa ja nyt jaan tietämykseni ja kokemukseni asiasta teidän kanssanne.

1. Aloita hakemalla hermotusta

Viikon kaukaa haettu vertaus:

Jos olet sytyttämässä takkaa, eikä hormi vedä, ei siitä ole mitään hyötyä että työnnät sisään vaan isompaa ja kuivempaa palikkaa. Jos hormi ei vedä, se ei vedä.

Sama juttu pakaran kanssa: jos hermotus ei kulje pyllyyn asti, on ihan turha pepputreenin kannalta kyykkäillä, jos pakara ei ota käskyä vastaan. Hinkkaa siinä sitten etu- ja takareisillä, mutta pylly on lähtenyt baariin  ja tilaa parhaillaan cocktailia ja katsoo vierestä, kun reidet hikoilee.

Hermotusta lähdetään hakemaan mahdollisimman pienellä liikkeellä, siis ihan ennen kuin aletaan rakentaa mitään saliohjelmaa.

Tee näin:

Asetu makaamaan kyljellesi, jalat suorana ja päällekkäin. Voit tukea ylävartaloa kyynärnojassa. Nosta päällimmäinen jalka ylös, jalkaterä hiukan ulospäin ja kohti kattoa. Laita päällimmäinen kätesi pepun päälle ja tunnustele. Tuntuuko siellä yhtään mitään? Laske jalka alimmaisen jalan päälle. Nosta jalkaa niin monta kertaa, että joko alat tuntea pepussasi jotain tai takareitesi alkaa mahdollisesti krampata tai väsyy.

Pakaran hermotuksen aktivointi
Tässä kuvassa ihana mallini Elisa näyttää, miten helpolla ja yksinkertaisella jalannostolla saadaan pakara mukaan. (Kuva Hanna Jämsenius)

Jos kuulut siihen porukkaan, jolla takareisi väsyi tai alkoi krampata tai käden alla olevassa kankussa ei tuntunut mitään, onneksi olkoon! Olemme todennäköisesti löytäneet syyn pepun kehittymättömyyteen eli etu- tai takareisidominanssin!

Jatka harjoitusta näin:

Yritä rentouttaa reitesi ihan kokonaan. Hölskyttele sitä vaikka ilmassa tai voit jopa todeta aivoillesi (hiljaa mielessä tai ääneen), että ”reisi ei tee mitään”. Valitse omat sanasi. Itsellä ainakin auttoi, kun oikein painotin, että ”reisi on rento, reisi on rento, pakara toimii, pakara toimii”. Sitten kohdistat ajatuksesi päällimmäisen jalan pakaraan ja pyrit nostamaan jalkaa pakaralla. Toki takareisi jotakin pientä tekee mukana, mutta tarkoitus olisi, että pakara ”syttyy” toimimaan, kun takareisi ja etureisi ovat rentoina. Ja kun pakara syttyy, hermotus toimii. Tämä sinun pitäisi tuntea kätesi alla eli pidä kätesi ihan kunnolla siinä persuksen muhkeimmalla kohdalla. Voit toki pyytää siihen apuun jonkun toisenkin. (Se voi olla sille toisellekin ihan kivaa, vink vink.)

Tee molempia puolia minuutin verran ja tee alkuun tämä harjoitus joka päivä. Kun olet kehittynyt niin, että et joudu enää keskittymään reiden rentouttamiseen niin paljon kuin alussa ja pakara tuntuu syttyvän jo ihan melkein omin voimin, voit vaikeuttaa asentoa hiukan.

Vaikeuttaminen tapahtuu näin:

Asetu makuulle kyljellesi, jalat koukkuun eteesi n. 90 asteen kulmaan ja ala nostaa päällimmäistä jalkaa koukussa niin, että kantapäät pysyvät yhdessä ja päällimmäisen jalan varpaat nousevat kohti kattoa. Jos takareisi yhtään alkaa viedä pääosaa pakaralta, palaa vielä tekemään liikettä jalat suorina.

Pakaran hermotuksen aktivointi salmiakkikuvio
Salmiakkikuviosta voi hakea lisää haastetta pakaran hermotuksen löytymiseen. Tähän ei kuitenkaan kannata edetä, jos pakara ei aktivoidu liikkeessä, joka tehdään suoralla jalalla.

2. Unohda isot painot

Tiedän! Kamalaa! Tsäänssit on, että jos olet treenannut kovilla painoilla, et halua uskoa tätä, mutta usko pois. Toistomäärät pitää saada kasvuun, jotta uinaileva pakara herää eikä isojen painojen kanssa ole mahdollista tehdä pitkiä sarjoja. Mitä enemmän rautaa, sitä enemmän dominoivat etu- tai takareisi tekevät töitä ja edelleen suojaavat pakaraa, jottei sen tarvitsisi tehdä yhtään mitään. (Muista, pakara on siellä tilailemassa niitä promillepitoisia juomia baarin puolella, eikä sitä kiinnosta ollenkaan liittyä etu- ja takareiden seuraan, jos niillä homma näyttää sujuvan.)

Tee siis liikkeet kevyillä painoilla, mielellään 20 toistoa, 3 sarjaa. Keskity. Ajattele pyllyäsi. Ihan oikeasti, mieti, miltä siellä tuntuu. Kun opetetaan kroppaa tekemään jotakin eri tavalla kuin ennen, edistystä ei tapahdu yhdessä yössä. Menee aikaa ennen kuin homma tulee ihan oikeasti selkärangasta. Eli pienillä painolla paljon toistoja parisen kuukautta. Kyllä, ihan oikeasti. Jollakulla voi mennä vieläkin pidempään, sillä me olemme erilaisia ja se erilaisuus pätee myös motoriseen lahjakkuuteen.

3. Keskity pyllyliikkeisiin

Hetkeksi voi olla ihan ok unohtaa erityisesti etureiden treenaaminen eli esim. kyykyt ja jalkaprässin voi jättää hetkeksi pois ohjelmistosta. Ihan vaikka vain siksi aikaa, että saa hermotuksen kuntoon. Hyviä liikkeitä tähän:

  • Hipthrust
  • Polvikyykky
  • Taljapotku (lyhyt liikekaari, ei mitään kungfu-potkua taakse vaan kevyt potku, aivan kuin olisit luistelemassa, varpaat käännettyinä ulospäin).  Tämän voit tehdä ilman painoja ja vain keskittyä pakaran aktivaatioon. Toimii siis ilman taljaakin esim. kotona telkkaria katsoessa!
  • Askelkyykky erityisesti esim. tasapainolaudan kanssa (etummainen jalka tasapainolaudalle, taaempi maassa), jolloin joudut hakemaan tasapainoa, mikä auttaa jalan linjaukseen, joka auttaa vuorostaan pepun aktivaatioon. PT-koulutuksessa tämä opittiin jankkaamalla ”polvi kakkoseen” eli kun kakkosvarvas on samassa linjassa polvilumpion keskiosan kanssa, pakara aktivoituu.

Kun keskityt peppuun ja kun saat vähennettyä reiden dominanssia, alkaa treeni purra sinne, minne haluatkin. Pikkuhiljaa, kun peppu on taas löytynyt lomalta duuniin, voit alkaa lisätä painoja ja nauttia siitä, kuinka yhtäkkiä kyykkääminenkin on paljon kivempaa, kun pepussa tuntuu ihana polte.

Ensi kerralla kuvia ja tarkempia ohjeita noista mainitsemistani liikkeistä!

Hanna

P.S. Tätä kirjoittaessa mulla soi taukoamatta päässä Jennifer Lopezin kappale ”Booty”. Hohhoijaa.

Akupunktiolla ja kuivakuppauksella eroon selkäkivuista

Akupunktiolla ja kuivakuppauksella eroon selkäkivuista

Notkoselkä ja selkäkipu

Olen kärsinyt alaselkävaivoista viitisentoista vuotta eli noin puolet elämästäni. Kivuilleni on yksi aika selkeä syy: notkoselkä. Voi olla tosin muitakin vaikuttavia osatekijöitä, esim. heikot syvät vatsalihakset, jotka eivät toimi oikealla tavalla, jalkapohjien virheasento ja krooninen stressi (viimeiset pari vuotta), mutta ehkä suurin ongelma on tuo notkoselkä, joka saa meikäläisen selän välillä niin kipeäksi, että en näe pelkästään tähtiä, näen kokonaisia universumeja.

Ehkä voisin joskus kirjoittaa siitä, mitä kaikkea olen selkäkipujeni hoitamiseksi kokeillut, mutta siitä tulisi ihan liian pitkä postaus. Tällä kertaa haluan kertoa akupunktiosta ja kuivakuppauksesta, joita kävin testaamassa maalis- ja huhtikuun aikana yhteensä kahdeksan kertaa, kerran viikossa.

Akupunktio on melko kallis tapa hoitaa selkää. Burana tulisi halvemmaksi, mutta kun tarkoitus on saada selkä kuntoon ihan oikeasti, en halua käyttää särkylääkkeitä vaan saada kropan toimimaan niin kuin sen pitäisi. Tai ainakin vähän enemmän niin kuin sen pitäisi.

Kokemuksia akupunktiosta ja kuivakuppauksesta

Vastaanotto oli täysin toisenlainen kuin missään toisella hierojan, osteopaatin tai lääkärin vastaanotolla; akupunktiohoitaja, kiinalaisen lääketieteen tohtori, Dong Jia kysyi mihin sattui ja teki muutamassa minuutissa päätöksen, mitä pitäisi tehdä.

Pääsin makaamaan hoitopöydälle vaatteet päällä (ihanaa, kerrankin ei tarvinnut makoilla rintsikoissa ja alushousuissa). Paitani helmaa vain nostettiin hiukan sivuun ja tämän jälkeen selkääni tökittiin akupunktioneuloja, jotka eivät tuntuneet sen kummemilta kuin jos vahingossa tökkää itseään sormeen nuppineulalla. Kipua ei siis tuntunut vaan tuntui vain pieni pisto. (Tähän huomautus, että neljännestä kerrasta eteenpäin muutama tökkäisy sitten ihan tuntuikin. Tämän opin johtuvan siitä, että alueen verenkierto on parantunut ja siksi tuntoaisti on herkempi.)

Hoitaja jätti minut makoilemaan hoitopöydälle neulat selässä ja siinä ihanan rentouttavia luontoääniä kuunnellessani aloin pikkuhiljaa rentoutua. Alun jälkeen neulat eivät tuntuneet enää miltään ja olinkin ensin hiukan pettynyt. Missä luvattu onni ja valaistuminen?! Missä hyvänolon tunne?! Minut on petetty! Kunnes sieltä se pikkuhiljaa hiipi: ihana, taivaallinen lämpö, joka levisi hitaasti pakaroihin ja yläselkään. Tuntui samalta kun lapsena, kun painoin selkäni vasten juuri lämmitettyä leivinuunia. Rentouduin lopulta niin, että meinasin nukahtaa. Juuri sillä hetkellä, kun suusta meinasi pudota kuolatippa, hätkähdin hereille. Huh.

Mutta tätä ihanaa, levollista hetkeä seurasi uudenlainen kidutusmuoto, josta en onneksi vielä tässä vaiheessa tiennyt mitään: kuivakuppaus. Ai perhana. Täysi zen muuttui sotatantereeksi, kun minulle iskettiin selkään kuusi kuppia. (Huomautuksena, että kuivakuppaus ei ole märkäkuppausta eli siinä ei imetä verta pois.)

Michael Phelps kupattavana
Jenkkien huippu-uimari Michael Phelps on yksi esimerkki urheilijoista, jotka ovat tukeutuneet kuivakuppaukseen särkylääkkeiden sijasta. Kuvassa näkyy myös mustelmat, joita kuppien jäljiltä ihoon jää. (Kuva Nutreats)

Kun äsken olin maannut lähellä nirvanaa ja tuntenut ihanan eteerisen lämmön, yhtäkkiä se oli vaihtunut tunteeseen, joka muistuttaa todennäköisesti sitä, kun joku talloo selän päällä työkengillä. (Toki kukaan ei – onneksi – ole koskaan tallonut selkääni työkengillä tai muillakaan, mutta joltakin sen suuntaiselta voisin kuppauksen alkuvaiheen kuvitella tuntuvan.) No, eihän sitäkään kipua onneksi kauan kestänyt. Pikkuhiljaa tuntui siltä, että jopa niiden helkutin kuppien kanssa pystyi vaipumaan, jos nyt ei aivan samanlaiseen nirvanaan kuin akupunktioneulojen kanssa, niin ainakin jonkinlaiseen horteeseen. Ihaninta oli kuitenkin, kun kupit otettiin pois ja tuntui siltä, että nahkat palaavat oikealle paikalleen.

Lopuksi sain vielä hieronnan, joka ei muistuttanut perinteistä hierontaa. Hieronta keskittyi enemmän nikamiin ja oli huomattavasti hellemmän tuntuista kuin ne hieronnat, joissa minä olen ollut (lue: huutaa kuin pistetty sika niin että varmasti kaikki kuulevat).

Olotila akupunktion ja kuppauksen jälkeen

Kun nousin hoitopöydältä, tuntui että jotain oli tapahtunut. Pyörrytti, huimasi, heikotti ja oksetti. Hoitaja kertoi sen johtuvan siitä, että veri alkaa yhtäkkiä kiertää paremmin kuin ennen, mistä seuraa huimausta. Pari tuntia akupunktion ja kuppauksen jälkeen killuin omituisessa horteessa, väsytti ja oli ihanan lämmin. Kun horros meni ohi, tuli tilalle äkillinen reipastuminen, jota seurasi hyvin nukuttu yö.

Todisteena kuppauksesta selkääni koristivat vajaan viikon näin komeat merkit:

Kuivakuppaus jäljet
Tässä nyt eivät näy kaikki jäljet, koska osa on jäänyt vyötärönauhan alle (enkä kokenut tarpeelliseksi näyttää pakaroitani). Kuva Hanna Jämsenius

Toisella kerralla sitten ei enää huimannutkaan niin paljon ja osasin jo varautua kuppauksen alun epämukavuuteen. Kolmannella kerralla rentouduin akupunktiovaiheessa niin hyvin, että ihan oikeasti nukahdin. Hätkähdin hereille, kun minut tultiin herättämään.

Kauan meni ja mitä maksoi?

Selkäni oikuttelun hoitamiseen vaadittiin kahdeksan hoitokertaa. Näin voi olla, jos vaiva on päässyt kroonistumaan. Dong Jia sanoi, että selässäni on todella, todella, todella huono verenkierto, joka johtuu notkoselästäni.

Lysti ei ole ilmaista, 70 euroa kerralta tuntui aika pahalta, mutta oman terveyden kanssa ei mikään summa kai ole liikaa.

Kuppausjälkien värierot

Mitä tummempi väri, sitä huonompi verenkierto, näin asia menee yksinkertaistetusti. Tavoitteena on saada mustelmat tietyn värisiksi, mikä tarkoittaa sitä että verenkierto alueella on normalisoitunut. Jos vaiva on akuutti, voi muutamakin kerta riittää, mutta jos se on päässyt kroonistumaan, voi akupunktiossa/kuppauksessa joutua käymään viidestä kymmeneen kertaan.

Hoitokertojen lisääntyessä sain selkääni myös lisää akupunktioneuloja ja kuppeja. Eli ensin aloitetaan aika kevyesti ja sitten lisätään kierroksia.

Kuppausjäljet viidennen hoitokerran jälkeen

Tässä kuva selästäni viidennen hoitokerran jälkeen (miksi aina samat housut, kysynpähän vaan). Tästä näkee, että esim. eniten oikealla oleva jälki on paljon tummempi kuin esim. vasemmalla oleva. Nämä värierot kertovat juuri siitä, missä kohtaa verenkierto on heikoimmillaan. Tästä myös huomaa sen, että jälkiä on huomattavasti enemmän kuin ensimmäisen kerran jälkeen. Kuva Hanna Jämsenius

Oliko akupunktiosta ja kuppauksesta mitään iloa?

Kun ihmisen sanotaan olevan niin vanha kuin hänen selkänsä on, niin itselläni on tainnut keski-ikä jäädä kokonaan väliin ja olen suoraan siirtynyt junnusta seniorivaiheeseen. Nyt tuntuu siltä, että sain selälle jonkinlaisen ”nuorennusleikkauksen”.

Selkäni on tuntunut akupunktion ja kuppauksen jäljiltä huomattavasti paremmalta, se on vähemmän jäykkä, se ei ole kipeä ja esim. aamulla sängystä nousu onnistuu helposti. Selkäni ei myöskään ole niin jumissa kuin ennen, jos olen unohtunut istumaan pidemmäksi aikaa.

Mihin muuhun akupunktio auttaa?

Akupunktio auttaa moneen vaivaan: migreeniin, vatsakipuihin, unettomuuteen, selkäkipuihin, ruuansulatusvaivoihin jne. Sen on väitetty jopa auttavan selluliitin poistossa ja laihduttamisessa. Itse nyt hoitoja kokeilleena voin sanoa, että selkäkipujen hoidossa akupunktio on ihan oikeasti loistava apu. (Lisäbonuksena huomasin menkkakipujen vähentyneen huomattavasti. Tutkin asiaa netistä ja vaikutuksen pitäisi säilyä kuutisen kuukautta.)

Jos siis esim. selkä vaivaa, kannattaa käydä asiansa osaavalla akupunktiohoitajalla! Vaivan hoitaminen heti alkuvaiheessa tulee varmasti halvemmaksi kuin odottamalla.

Mukavaa viikkoa!

Hanna

Kesäkunto – ei kesäksi kuntoon vaan kesällä kuntoon

Joka kevät näkee kuinka lehdet, salit, monet personal trainerit ja muut hyvinvointialan yrittäjät rummuttavat yhtä ainoaa asiaa: miten päästä kesäkuntoon?

Anteeksi nyt, mutta mikä hitto on ”kesäkunto”? Mitä se ihan oikeasti on? Onko olemassa jokin tietty standardi, johon meidän kaikkien tulee sopia voidaksemme sanoa olevamme ”kesäkunnossa”?

Koska tällainen olohan siitä kesäkunto-kirjoittelusta tulee:

”Onko kuuma? Älä nyt herranen aika pukeudu liian lyhyeen kesämekkoon, kun sulla on tota selluliittia ja ethän sä edes päässyt siihen ”kesäkuntoon”, vaikka niin kovasti yritit. Mieluummin mahdollisimman peittävät mustat housut, vaikka onkin helle ja sulle tulee kuuma.”

”Haluatko rannalle? Mitä väliä sillä on, että Suomessa kesä kestää hyvällä tuurilla parisen kuukautta, pysy poissa sieltä biitsiltä, jos et päässyt bikinikuntoon. Ja jos olet mies, ilman sixpackia rannalle on turha mennä. Jos et ole rantakunnossa, et voi nauttia auringosta, hiekasta ja uimisesta. Et vain yksinkertaisesti voi. Täysi mahdottomuus! Ehkä ensi kesänä sitten!”

Tämä on tietenkin hyvä keino tehdä rahaa. Ihmisille kerrotaan, etteivät he ole riittävän hyviä sellaisina kuin ovat, joten he ostavat palveluita ja lehtiä ja toivovat ehtivänsä itselleen täysin sillä hetkellä tavoittamattomissa olevaan kuntoon. Ja kun sitten kahdessa tai kolmessa kuukaudessa ei tule niitä tuloksia, joita he olisivat toivoneet, on tuloksena pettymys.

Onko kesäkunto vain kesää varten? Että maaliskuusta toukokuuhun rangaistaan kehoa siitä, mitä sille on tehty syyskuusta helmikuuhun. Että sitten inhotaan ja ruoskitaan itseä ja jos ei päästä siihen tiettyyn vaakalukemaan tai mahduta vaikka niihin bikineihin, niin sen sijaan että hyväksyttäisiin tilanne ja opeteltaisiin rauhassa terveellisiä elämäntapoja osana pidempää prosessia tai ostettaisiin kokoa isommat bikinit, aloitetaan hurjapäinen laihdutus ja pakonomainen treenaus, jotta päästäisiin ”nauttimaan” siitä kesästä. Koska kuten meille yritetään uskotella, ilman kesäkuntoa meillä ei saisi olla kesää.

Siksi mietin, voitaisiinko kesäkunto kääntää tarkoittamaan sitä, että jos on jo pitkään haaveillut aktiivisemmasta elämäntavasta tai terveellisemmästä ruokavaliosta, se olisi hyvä aloittaa juuri kesällä. Kun on valoisaa myöhään, tuntuu että vuorokaudessa on enemmän tunteja. Ehkä voisi päättää muutaman kesäillan viikossa kävelylenkkiin? Tai koska aamuisin voi olla helpompi herätä, koska ei herää synkkään marraskuiseen aamuun, mitä jos kävisi pyörälenkillä aamulla? Tai vaikka hyötyliikkuisi töihin tai ainakin osan matkasta, koska ei tarvitse taistella lunta ja loskaa vastaan? Kesällä kevyesti syöminen on helpompaa, koska saadaan läheltä tulevia ihanan makuisia kasviksia ja marjoja. Mitä jos tekisikin niin, että aloittaisi kesällä tunnustelun siitä, miltä aktiivisempi elämäntapa tuntuu. Ja jos se tuntuisi hyvältä ja sitä kesällä jaksaisi tehdä, olisi ehkä helpompi syksyllä jatkaa sitä minkä kesällä aloitti, vaikka aamut olisivat pimeämpiä ja taivaalta sataisi taas loskaa.

Joten jos et ole tässä vaiheessa siinä ”kesäkunnossa”, niin mitäpä jos tekisit näin?

Karhu rantakunto
(Kuva me.me)

Aurinkoista viikonloppua!

Hanna

Kolme venytystä venyttelyn vihaajille

”Venyttely on maailman siisteintä! Se on parasta ikinä! Mä en koskaan voi saada tarpeekseni venyttelystä” Said no one ever.

Venyttely on aika monelle pakkopullaa. Itse käyn joogassa parisen kertaa viikossa, mutta kyllä silti ihan perusvenytykset staattisilla pidoilla tekisivät hyvää. Varsinkin kun tulee istuttua paljon ja salipäivän jälkeen maitohapot ovat kertyneet lihaksiin, kunnon venytykset avaisivat kroppaa ja tekisivät esim. palautumisesta hiukkasen nopeampaa. Toiveissa olisi myös päästä joskus taas spagaattiin, mutta ei se venyttely silti allekirjoittanuttakaan aina niin kiinnosta, vaikka asiasta saarnaankin.

Seuraavat kolme venytystä kuuluvat sarjaan ”tee edes tämä”. Ne eivät ehkä mullista maailmaasi, tuo rasvatonta uumaa ja rypytöntä naamaa, mutta ne saavat kireät lihakset venymään ja huomaat taatusti eron. Suosittelen näitä venytyksiä erityisesti paljon istuville!

Taustaa sen verran, että halusin tähän kolme venytystä, jotka voi tehdä seisten olohuoneessa televisiota katsoen.

Niin ja kiitos iiiihanalle Elisalle, upealle ystävälleni, joka ruokapalkalla suostui tulemaan mallikseni!

1. Pakaravenytys

Koukista ja nosta toinen jalka sohvan tai tuolin selkänojan päälle. Lähde nojaamaan suoralla selällä alemmas ja jää siihen kohtaan, jossa tunnet koukussa olevan jalan pakarassa venytyksen.

Pidä venytys noin minuutin verran ja vaihda toinen jalka.

Venytys pakara
Pakaravenytys. Peppu, berberi, pylly, hanuri (lempilapsella on monta nimeä) kaipaa venytystä kun se on jumiutunut paljon istumisen vuoksi. Pakaravenytys auttaa monesti myös kipeään alaselkään, jos alaselkä on kipeytynyt jalkojen kireistä lihaksista. (Kuva Hanna Jämsenius)

2. Takareiden venytys

Käytä samaa sohvan tai tuolin selkänojaa. Nosta venytettävä jalka suoraksi selkänojan päälle. Jos takareitesi on kireä, voi jo pelkästään tämä asento olla riittävä. Jos haluat lisää tuntumaa, lähde jälleen suoralla selällä laskeutumaan kohti jalkaa (kuten aiemmassa pakaravenytyksessä).

Tässä venytyksessä on todella tärkeää, että venytettävä jalka pysyy suorana. Koukussa oleva venytettävä jalka estää takareiden venymisen.

Venytys takareisi

Takareidet alkavat helposti kiristää, kun istutaan paljon. Istuessa nimittäin etureisi on jatkuvasti venyneessä tilassa ja takareisi kärvistelee lyhentyneenä. Kuten pakaran kireys, myös takareiden kireys voi vaikuttaa alaselkään ja aiheuttaa selkäkipua. (Kotieläin ei ole pakollinen venytyksiä tehtäessä, mutta voi antaa henkistä tukea.) (Kuva Hanna Jämsenius)

3. Rintalihaksen venytys

Rintalihakset kiristävät usein koipien lisäksi. Kumara asento puhelimen tai tietokoneen yllä ei paranna tilannetta vaan pahentaa jo ennestään kireitä rintalihaksia. Onneksi venyttely avaa lyhentyneitä lihaksia ja palauttaa ryhdin.

Aseta kyynävartesi vasten seinää kuvan osoittamalla tavalla. Lähde kääntämään vartaloasi pois päin kädestä siihen pisteeseen, että tunnet rintalihaksissasi (joskus myös hartiassa) venytyksen. Voit tunnustella, missä asennossa tunnet eniten kireyttä: kyynävarren korkeus vaikuttaa siihen, missä kohtaa rintalihasta venytys tuntuu.

Venytys rintalihas
Rintalihaksen venytyksessä kannattaa hakea itselleen sopiva kohta, jossa venytys tuntuu. Toisilla kroppa kääntyy pidemmälle, toisilla vähemmän. Kaikki riippuu siitä, kuinka kireäksi rintalihas on päässyt. (Kuva Hanna Jämsenius)

Muista aina venytellessä:

  • Älä pakota itseäsi mihinkään asentoon. Sinä venyt siihen kohtaan, mihin kehosi on valmis. Venytys menee hukkaan, jos pakotat tai väännät itseäsi. Venytyksen on tarkoitus tuntua, mutta samalla venytyksessä pitäisi pystyä olemaan rento. Melkoinen paradoksi! Asia on kuitenkin niin, että hengitys on se elementti, joka vie sinua alemmas, lähemmäs varpaita, kohti lattiaa jne. Jos et ole rento, hengität pinnallisesti etkä pääse rentoutumaan ja sitä kautta venymään.
  • Pidä ennen treeniä venytykset lyhyinä, 5-10 sekuntia/venytys. Heti treenin jälkeen venytyksen on hyvä olla keskipitkä venytys eli 20-30 sekuntia/venytys. Erillisiä venytystreenejä kannattaa pitää treenistä erillisenä ja niissä staattinen pito voi olla minuutista kahteen/venytys.
  • Jos lihakset ovat kylminä, tee venyttely varovasti. Ihan kevyt kävely (kymmenen minuuttia) alle lämmittää lihaksia, mutta ei ole välttämätön.

Näitä sitten vain kokeilemaan vaikka mainoskatkolla, ja kun ohjelma jatkuu, on venytykset tehty ja kropassa virtaa ihan eri tavalla!

Hyvää vappua!

Hanna