Kesäkunto – ei kesäksi kuntoon vaan kesällä kuntoon

Joka kevät näkee kuinka lehdet, salit, monet personal trainerit ja muut hyvinvointialan yrittäjät rummuttavat yhtä ainoaa asiaa: miten päästä kesäkuntoon?

Anteeksi nyt, mutta mikä hitto on ”kesäkunto”? Mitä se ihan oikeasti on? Onko olemassa jokin tietty standardi, johon meidän kaikkien tulee sopia voidaksemme sanoa olevamme ”kesäkunnossa”?

Koska tällainen olohan siitä kesäkunto-kirjoittelusta tulee:

”Onko kuuma? Älä nyt herranen aika pukeudu liian lyhyeen kesämekkoon, kun sulla on tota selluliittia ja ethän sä edes päässyt siihen ”kesäkuntoon”, vaikka niin kovasti yritit. Mieluummin mahdollisimman peittävät mustat housut, vaikka onkin helle ja sulle tulee kuuma.”

”Haluatko rannalle? Mitä väliä sillä on, että Suomessa kesä kestää hyvällä tuurilla parisen kuukautta, pysy poissa sieltä biitsiltä, jos et päässyt bikinikuntoon. Ja jos olet mies, ilman sixpackia rannalle on turha mennä. Jos et ole rantakunnossa, et voi nauttia auringosta, hiekasta ja uimisesta. Et vain yksinkertaisesti voi. Täysi mahdottomuus! Ehkä ensi kesänä sitten!”

Tämä on tietenkin hyvä keino tehdä rahaa. Ihmisille kerrotaan, etteivät he ole riittävän hyviä sellaisina kuin ovat, joten he ostavat palveluita ja lehtiä ja toivovat ehtivänsä itselleen täysin sillä hetkellä tavoittamattomissa olevaan kuntoon. Ja kun sitten kahdessa tai kolmessa kuukaudessa ei tule niitä tuloksia, joita he olisivat toivoneet, on tuloksena pettymys.

Onko kesäkunto vain kesää varten? Että maaliskuusta toukokuuhun rangaistaan kehoa siitä, mitä sille on tehty syyskuusta helmikuuhun. Että sitten inhotaan ja ruoskitaan itseä ja jos ei päästä siihen tiettyyn vaakalukemaan tai mahduta vaikka niihin bikineihin, niin sen sijaan että hyväksyttäisiin tilanne ja opeteltaisiin rauhassa terveellisiä elämäntapoja osana pidempää prosessia tai ostettaisiin kokoa isommat bikinit, aloitetaan hurjapäinen laihdutus ja pakonomainen treenaus, jotta päästäisiin ”nauttimaan” siitä kesästä. Koska kuten meille yritetään uskotella, ilman kesäkuntoa meillä ei saisi olla kesää.

Siksi mietin, voitaisiinko kesäkunto kääntää tarkoittamaan sitä, että jos on jo pitkään haaveillut aktiivisemmasta elämäntavasta tai terveellisemmästä ruokavaliosta, se olisi hyvä aloittaa juuri kesällä. Kun on valoisaa myöhään, tuntuu että vuorokaudessa on enemmän tunteja. Ehkä voisi päättää muutaman kesäillan viikossa kävelylenkkiin? Tai koska aamuisin voi olla helpompi herätä, koska ei herää synkkään marraskuiseen aamuun, mitä jos kävisi pyörälenkillä aamulla? Tai vaikka hyötyliikkuisi töihin tai ainakin osan matkasta, koska ei tarvitse taistella lunta ja loskaa vastaan? Kesällä kevyesti syöminen on helpompaa, koska saadaan läheltä tulevia ihanan makuisia kasviksia ja marjoja. Mitä jos tekisikin niin, että aloittaisi kesällä tunnustelun siitä, miltä aktiivisempi elämäntapa tuntuu. Ja jos se tuntuisi hyvältä ja sitä kesällä jaksaisi tehdä, olisi ehkä helpompi syksyllä jatkaa sitä minkä kesällä aloitti, vaikka aamut olisivat pimeämpiä ja taivaalta sataisi taas loskaa.

Joten jos et ole tässä vaiheessa siinä ”kesäkunnossa”, niin mitäpä jos tekisit näin?

Karhu rantakunto
(Kuva me.me)

Aurinkoista viikonloppua!

Hanna

Kolme venytystä venyttelyn vihaajille

”Venyttely on maailman siisteintä! Se on parasta ikinä! Mä en koskaan voi saada tarpeekseni venyttelystä” Said no one ever.

Venyttely on aika monelle pakkopullaa. Itse käyn joogassa parisen kertaa viikossa, mutta kyllä silti ihan perusvenytykset staattisilla pidoilla tekisivät hyvää. Varsinkin kun tulee istuttua paljon ja salipäivän jälkeen maitohapot ovat kertyneet lihaksiin, kunnon venytykset avaisivat kroppaa ja tekisivät esim. palautumisesta hiukkasen nopeampaa. Toiveissa olisi myös päästä joskus taas spagaattiin, mutta ei se venyttely silti allekirjoittanuttakaan aina niin kiinnosta, vaikka asiasta saarnaankin.

Seuraavat kolme venytystä kuuluvat sarjaan ”tee edes tämä”. Ne eivät ehkä mullista maailmaasi, tuo rasvatonta uumaa ja rypytöntä naamaa, mutta ne saavat kireät lihakset venymään ja huomaat taatusti eron. Suosittelen näitä venytyksiä erityisesti paljon istuville!

Taustaa sen verran, että halusin tähän kolme venytystä, jotka voi tehdä seisten olohuoneessa televisiota katsoen.

Niin ja kiitos iiiihanalle Elisalle, upealle ystävälleni, joka ruokapalkalla suostui tulemaan mallikseni!

1. Pakaravenytys

Koukista ja nosta toinen jalka sohvan tai tuolin selkänojan päälle. Lähde nojaamaan suoralla selällä alemmas ja jää siihen kohtaan, jossa tunnet koukussa olevan jalan pakarassa venytyksen.

Pidä venytys noin minuutin verran ja vaihda toinen jalka.

Venytys pakara
Pakaravenytys. Peppu, berberi, pylly, hanuri (lempilapsella on monta nimeä) kaipaa venytystä kun se on jumiutunut paljon istumisen vuoksi. Pakaravenytys auttaa monesti myös kipeään alaselkään, jos alaselkä on kipeytynyt jalkojen kireistä lihaksista. (Kuva Hanna Jämsenius)

2. Takareiden venytys

Käytä samaa sohvan tai tuolin selkänojaa. Nosta venytettävä jalka suoraksi selkänojan päälle. Jos takareitesi on kireä, voi jo pelkästään tämä asento olla riittävä. Jos haluat lisää tuntumaa, lähde jälleen suoralla selällä laskeutumaan kohti jalkaa (kuten aiemmassa pakaravenytyksessä).

Tässä venytyksessä on todella tärkeää, että venytettävä jalka pysyy suorana. Koukussa oleva venytettävä jalka estää takareiden venymisen.

Venytys takareisi

Takareidet alkavat helposti kiristää, kun istutaan paljon. Istuessa nimittäin etureisi on jatkuvasti venyneessä tilassa ja takareisi kärvistelee lyhentyneenä. Kuten pakaran kireys, myös takareiden kireys voi vaikuttaa alaselkään ja aiheuttaa selkäkipua. (Kotieläin ei ole pakollinen venytyksiä tehtäessä, mutta voi antaa henkistä tukea.) (Kuva Hanna Jämsenius)

3. Rintalihaksen venytys

Rintalihakset kiristävät usein koipien lisäksi. Kumara asento puhelimen tai tietokoneen yllä ei paranna tilannetta vaan pahentaa jo ennestään kireitä rintalihaksia. Onneksi venyttely avaa lyhentyneitä lihaksia ja palauttaa ryhdin.

Aseta kyynävartesi vasten seinää kuvan osoittamalla tavalla. Lähde kääntämään vartaloasi pois päin kädestä siihen pisteeseen, että tunnet rintalihaksissasi (joskus myös hartiassa) venytyksen. Voit tunnustella, missä asennossa tunnet eniten kireyttä: kyynävarren korkeus vaikuttaa siihen, missä kohtaa rintalihasta venytys tuntuu.

Venytys rintalihas
Rintalihaksen venytyksessä kannattaa hakea itselleen sopiva kohta, jossa venytys tuntuu. Toisilla kroppa kääntyy pidemmälle, toisilla vähemmän. Kaikki riippuu siitä, kuinka kireäksi rintalihas on päässyt. (Kuva Hanna Jämsenius)

Muista aina venytellessä:

  • Älä pakota itseäsi mihinkään asentoon. Sinä venyt siihen kohtaan, mihin kehosi on valmis. Venytys menee hukkaan, jos pakotat tai väännät itseäsi. Venytyksen on tarkoitus tuntua, mutta samalla venytyksessä pitäisi pystyä olemaan rento. Melkoinen paradoksi! Asia on kuitenkin niin, että hengitys on se elementti, joka vie sinua alemmas, lähemmäs varpaita, kohti lattiaa jne. Jos et ole rento, hengität pinnallisesti etkä pääse rentoutumaan ja sitä kautta venymään.
  • Pidä ennen treeniä venytykset lyhyinä, 5-10 sekuntia/venytys. Heti treenin jälkeen venytyksen on hyvä olla keskipitkä venytys eli 20-30 sekuntia/venytys. Erillisiä venytystreenejä kannattaa pitää treenistä erillisenä ja niissä staattinen pito voi olla minuutista kahteen/venytys.
  • Jos lihakset ovat kylminä, tee venyttely varovasti. Ihan kevyt kävely (kymmenen minuuttia) alle lämmittää lihaksia, mutta ei ole välttämätön.

Näitä sitten vain kokeilemaan vaikka mainoskatkolla, ja kun ohjelma jatkuu, on venytykset tehty ja kropassa virtaa ihan eri tavalla!

Hyvää vappua!

Hanna

Sairaalaelämää

No niin… Syöpähän se sitten oli.  Ystävälläni, sielunsiskollani, rikoskumppanillani on syöpä. Perkeleen perkele. Vakava, pitkälle ehtinyt ja erittäin aggressiivinen syöpä, jota vastaan onneksi taistellaan. En ole jaksanut/pystynyt/halunnut/voinut kirjoittaa asiasta, koska kurkkua on kuristanut ja mieli ja kroppa ovat haranneet vastaan.

Shokkiuutinen lamaannutti, enkä ole voinut kirjoittaa pitkään aikaan yhtään mitään. Mielessä on pyörinyt ehkä tuhat aihetta, joista kirjoittaa, mutta koneelle istuminen on tuntunut liian vaikealta. Olen ollut sairaalassa niin paljon kuin olen voinut olla, samalla olen tehnyt töitä ja olen yrittänyt treenata. Kaupassa ei jaksaisi käydä, mutta onneksi on ihana mies auttamassa.

Ihminen selviytyy, on vain otettava askel askelen perään. Vanhassa sanonnassa mummokin meni lumessa eteenpäin, ei hän sinne hankeen jäänyt makoilemaan. Ystäväni on kuin tämä mummo, hän on aivan hiton sitkeä, hän on vahva ja rohkea vaikka meitä vastassa on joskus ylivoimaiselta tuntuva vihollinen. Mutta ei se ole, ei se ole ylivoimainen. Koska jos se olisi, me emme enää pelleilisi, emme nauraisi emmekä vitsailisi. Emme lähettäisi hauskoja kuvia ja memejä toisillemme. Emme uskoisi tulevaan emmekä elämään. Mielessä on ollut Harry Potter -sarjasta tuttu sitaatti: ”Jopa kaikkein synkimpinä aikoina voi löytää onnea, kun muistaa kääntyä valoa kohti.”

Olen viettänyt paljon aikaa viimeisen kuukauden aikana Helsingin Meilahden Syöpätautien klinikalla. Olen aina vihannut sairaaloita, sitä desifiointiaineen hajua, koneiden piipitystä ja läsnäolevaa epävarmuutta. Kai se on ollut sairastumisen ja kuoleman pelkoa. Mutta nyt kun kuljen Syöpätautien klinikalla en näe surua, en näe luovuttaneita ihmisiä, en näe pelkoa. Se saa minutkin rohkeaksi. Kaikki nämä ihmiset, jokainen heistä, taistelee vakavaa sairautta vastaan. Jos he eivät pelkää, miksi minä pelkäisin?

Toiveikasta viikkoa!

Hanna

 

Menkat ja treenaaminen

Tuli tässä mieleen aihe, josta näkee kirjoitettavan kohtuullisen paljon: kuukautiset ja niiden aikana treenaaminen. Yleensä puhutaan siitä, että liikunta auttaa luontaisesti kuukautiskivuissa ja saattaa auttaa esim. pms-oireita parantamalla mielialaa. Missään ei kuitenkaan puhuta siitä, voivatko kuukautiset ihan oikeasti olla este treenaamiselle.

Kun opiskelin personal traineriksi, eräs kouluttajamme esitti meille kysymyksen: ”Kuvitelkaa, että teillä on naisasiakas, siis nimenomaan naisasiakas. Onko jotakin, mitä pitäisi erityisesti ottaa huomioon treenien suunnittelussa, kun kyseessä on nainen.” Vastauksena oli äimistynyt hiljaisuus ja varovaisia ajatuksia siitä, voisiko menkoilla olla jotain tekemistä vastauksen kanssa. Kyllä oli.

Vaikka ei meistä kukaan ollut sitä näkökulmaa ennen ajatellut. Ainahan kaikkialla puhutaan vain siitä, kuinka kuukautistenkin aikana kannattaa, pitää ja saa treenata! En ollut koskaan, ikinä, kuuna kullanvalkeana kuullut siitä, että menkat voisivat olla este – tai ainakin hidaste – treenaamiselle! What. The. Hell.

Kengät
Lähde siinä sitten treenaamaan, kun maalarit ovat punaisine maaleineen valmiina! (Kuva Pexels)

Hormonien vaikutus

Kuukautiskierron eri vaiheissa tapahtuvat hormonaaliset muutokset vaikuttavat niin, että lihasten ja nivelsiteiden voima hiukan heikkenee kun kierron loppu lähestyy. Kohdunkaula aukeaa, jotta kuukautisvuodolla olisi tilaa poistua, ja se taas löysyttää lantion seudun ja alaselän nivelsiteitä.

Hormonit siis ihan oikeasti vaikuttavat siihen, missä kunnossa meidän kroppamme ovat tietyssä vaiheessa kuukautiskiertoa.

Mitä kannattaa huomioida?

No, menkat eivät ole este treenaamiselle, mutta tätä seuraa iso MUTTA. Kun alavatsassa- ja selässä ei välttämättä ole samaa tukea kuin normaalisti, voi esim. isoilla painoilla kyykkääminen johtaa loukkaantumisiin. Kaikki liikkeet, jotka vaativat hyvän keskivartalon tuen, voi olla parempi jättää menkkojen jälkeisiin päiviin  tai jos niitä kaikesta varoittelusta huolimatta tekee, niin kannattaa ainakin keskittyä kunnolla korsettiin ja sen tuettuna pitämiseen. Mitään ennätyspainoja syväkyykyissä ei kuitenkaan kannata hakea ja jopa joogassa lankusta alaspäin katsovaan koiraan siirtymisessä kannattaa ehkä välissä mennä nelin kontin ja siirtyä siitä sitten koiraan.

Erityisesti alaselkävaivaisten tulee huomoida menkka-aika treenamisessaan!

Lankku
Lankut kannattaa tehdä tosi varovaisesti menkkojen aikana. (Kuva Pixabay)

Menkat siis eivät ole este treenaamiselle, mutta ne kannattaa huomioida. Jos ei ole tähän asti ollut ongelmia, hyvä niin, mutta pieni varovaisuus ei koskaan ole pahasta. Ainakin asia kannattaa pitää mielessä!

Tällaista tänään. Mukavaa viikkoa kaikille!

Hanna

Pupunruokaa! Kun vanha pihvin ystävä kasvissyöjäksi ryhtyi

Minulla ei ole minkäänlaista kuukautta, päivää tai edes vuotta sille, milloin aloin kasvissyöjäksi. Niin vain kävi viitisen vuotta sitten. Oli kesä, koska muistan syöneeni viimeisen kerran lihaa parvekkeella. (En olisi syönyt lihaa parvekkeella, jos olisi ollut talvi.) Syömäni liha oli possua ja meneillään oli karppauskokeilu. Yhtäkkiä alkoi tökkiä. Pihvi jäi syömättä.

Hulluinta tässä oli se, että olin aina tykännyt pihvistä. Medikkana ja ranskalaisilla. En pitänyt salaatista, en syönyt kasviksia. Halusin grillata kesäisin makkaraa ja BigMac oli kaikkien hampurilaisten kunkku.

Sitten vain tapahtui jotain, eikä liha enää maistunut. Hassua, miten elämässä joskus tapahtuu asioita, joista on sanonut ”ei koskaan”.

Pupu porkkanat
Todellista kuvituskuvaa kirjoittajasta tutustumassa uuteen (ja monen tietämättömän mielestä ainoaan) tapaan olla kasvissyöjä.

Jos olet harkinnut kasvissyöjäksi ryhtymistä, kerron tässä muutaman asian, jotka olisin halunnut tietää ennen kuin tälle taipaleelle lähdin.

1. Kaikki kasviproteiini ei ole samanarvoista

Kasviproteiinin lähteitä on valtava määrä. On tietenkin tofua, on soijaa eri muodoissaan, on herneproteiinia, on nyhtistä ja kikherneitä, linssejä ja papuja. Kaikki kasviproteiinin lähteet eivät ole kuitenkaan samanarvoisia eli elämme pienessä epätasa-arvoisessa maailmassa, kun on kyse vegeproteiinista.

Kasviksista saa proteiinia, mutta vielä proteiinipitoisuutta tärkeämpää on kasviproteiinin aminohappokoostumus. Osaa alkaa pelottaa jo nyt, tiedän sen. ”Aminohappokoostumus? Mikä hemmetin aminohappokoostumus?” Mutta tieteellinen osuus on lyhyt ja se loppuu tähän kappaleeseen.

Ihmiselle välttämättömiä aminohappoja ovat seuraavat: histidiini, isoleusiini, leusiini, lysiini, metioniini, fenyylialaniini, treoniini, tryptofaani ja valiini. On siis hyvä tietää, mitä syö. Yleensä nimenomaan lysiini on se aminohappo, joka kasviproteiinista puuttuu. Aminohappokoostumukseltaan kaikkein lähempänä lihaa on soija ja siitä tehtävä tofu, mutta muitakin täydellisiä lähteitä on, niitä ovat esim. härkäpavut, kikherneet ja nyhtökaura.

Jos olet lakto-ovo-vegetaristi eli syöt kasvisruuan lisäksi maitotuotteita ja kananmunia, aminohapoilla ei ole niin väliä, sillä saat tarvittavat aminohapot esim. maitotuotteista. Mutta jos olet vegaani, kannattaa aminohappokoostumukseen oikeasti kiinnittää huomiota. Kaikkia aminohappoja ei kuitenkaan tarvitse saada yhdeltä istumalta vaan riittää, että päivän aikana saat proteiinia eri lähteistä.

2. Ketään ei kiinnosta sinun ruokavaliosi

Okei, sori sori. Turhan ikävä otsikko… Itse asian kantapään kautta oppineena voin kuitenkin sanoa, ettei turhaan kannata tuputtaa omaa kasvisruokavaliota muille. Kannattaa vain antaa hyvän olon puhua puolestaan.

Jos et vieläkään usko, niin esitän kysymyksen. Mitä mieltä olet niistä pareista, jotka ovat juuri löytäneet toisensa ja lääppivät toisiaan koko ajan joka paikassa ja me muut joudumme seuramaan sivusta emmekä oikein tiedä mihin katsoa? Eikö olekin aivan hiton ärsyttävää? No on! Siltä sinäkin vaikutat, jos yrität saada muut liittymään kasvissyöjien lahkoon ja hehkutat upeaa oloasi. Lopeta ajoissa.

3. Kasvissyönti muuttuu koko ajan helpommaksi (omassa elämässäsi ja maailmassa)

Ajan mittaan mahdollinen lihanhimo katoaa. Pidemmäksi aikaa minulle jäi kuitenkin himo rasvaista kalaa kohtaan. Niinä hetkinä mietin monesti sitä, jos ottaisinkin taas listalle kalan. Sehän on terveellistä ja hyvää ja… Ja sitten jostakin kumpusivat taas esille ne syyt, joiden vuoksi aloin kasvissyöjäksi ja jätin kalat kauppaan. Tiesin kuitenkin, että jotain rasvaisen kalan himoni kuitenkin kertoi. Eikä mennyt kauaa, kun tajusin, että elimistöni taisi kaivata rasvaa.

Aloin lotrata rypsi- ja oliiviöljyä salaatteihin ja kastikkeisiin. Vaihdoin käyttämäni margariinin sellaiseen, joka sisältää öljyä. Eikä mennyt kauaa, niin rasvaisen kalan himo katosi. Eivätkä ne himot muuten ole tulleet takaisin, sillä käytän öljyjä todella paljon. Toinen mahdollisuus olisi ollut syödä esim. pähkinöitä, mutta koska olen niille allerginen, aloin ottaa suun kautta sisäisiä kasviöljykylpyjä.

Oliiviöljy.jpg

4. Kasvissyönti saattaa lihottaa (ainakin aluksi)

Okei, älä pelästy, mutta minä lihoin aloittaessani kasvissyönnin. Vika ei ollut kasvissyönnissä vaan siinä, etten yhtään tiennyt, miten pitäisi syödä. Ensimmäiset kuukaudet söin vain salaatteja, perunaa ja pastaa soijarouhekastikkeen kanssa. Jossain vaiheessa löysin soijasuikaleet ja aloin käyttää niitä, mutta ruokavalioni pysyi hyvin suppeana. Kun korvasin kaiken sen proteiinin (huonoilla) hiilihydraateilla, turposin aika nopeasti. Ja tietenkin se, että kuvittelin syöväni terveellisesti ja ajattelevani, että koska kasvissyönti on automaattisesti terveellistä, voin vetää kilon karkkia kerralla, vaikutti myös asiaan. (Silloin ei ollut vielä kuultukaan sipsikaljavegaaneista.)

Mutta jos opit syömään kasvisruokaa oikein, niin että se on oikein koostettu, saatat jopa laihtua. Ainakin olo paranee ja kevenee – sen uskallan luvata.

5. Maustekaappi on ystäväsi

Maustekaappisi saattaa mennä uusiksi, jos et ole kovin kokenut mausteiden käyttäjä. Kasvikset ovat ihania sellaisinaan, mutta vielä upeampia niistä tulee oikeiden mausteiden kanssa. Aluksi saattaa ihan hirvittää se mausteiden määrä, mitä resepteissä kehotetaan ostamaan ja hankkimaan, mutta se kannattaa. Mausteet tuovat kasvisten maun ihan eri tavalla esiin. Ja minä uskon siihen, että pitkän kasvissyöntiuran taustalla on se, ettei syödä niin kuin sekasyöjät kuvittelevat kasvissyöjien syövän: proteiiniköyhiä ja mauttomia kasvispihvejä ja mautonta riisiä.

6. Varaudu oppimaan PALJON

Minä olin täysi käsi keittiössä ennen kuin aloin kasvissyöjäksi. Mutta kun muutin ruokavaliota, oli pakko opetella laittamaan ruokaa. Vaihtoehdot olivat joko kuolla nälkään tai syödä joka päivä alakerran nepalilaisessa ravintolassa. Siihen aikaan ei myöskään valmiiden kasvisruokien määrä ollut kovin ihmeellinen, joten opeteltava oli. Nyt tietenkin tämä on muuttunut hyvin paljon helpommaksi, joten eineksilläkin pystyy elämään kasvissyöjänäkin.

Parasta kuitenkin on se, että kun opettelee, alkaa yhtäkkiä tajuta erilaisten makuyhdistelmien päälle ja alkaa miettiä, mikä voisi mennä minkäkin kanssa, miten eri tavalla kasviksia voisi käyttää, miten ne voisi maustaa tai miten jonkin liharuuan voisi tehdä kasvisversiona. Ruuanlaitosta tuli itselle yhtäkkiä jotakin kivaa eikä pakollista pahaa.

7. Saatat huomata olevasi erilainen ihminen

 

No en nyt sentään huomannut olevani pyhimys, mutta minusta tuli rauhallisempi, tasaisempi ja kiltimpi ihminen. Liittyykö se ikääntymiseen vai kasvissyöntiin, en tiedä, mutta paras ystäväni (kaikkiruokainen sekasyöjä) on sitä mieltä, että kasvissyönnin aloittaminen teki hermoilleni hyvää. Mene ja tiedä, ehkä se on se ruokavalion seurauksena tullut kevyt olo, jolloin sitä ottaa itsensäkin kevyemmin.

Tiikeri salaatti
Todellista kuvituskuvaa kirjoittajasta, joka on kesyttänyt sisäisen tiikerinsä salaattia syömällä.

Ihanaa viikonloppua!

Hanna

 

”Päätä vaan tyynyyn” – ja muut hyvät neuvot unettomuudesta kärsiville

”Mitähän mä syön huomenna?” ”Miten meidän tässä kaikessa käy?” ”Muistinko mä varata sen ajan sinne pesutupaan?” ”Vitsi, että tätä selkää särkee. Miks mua särkee nykyisin joka paikasta?” ”Tuleekohan tänä talvena enää lunta?” ”Mitä mä haluan tulevaisuudelta?” ”Onko meillä tulevaisuutta?” ”Jäätiköt sulaa ja sademetsät tuhoutuu.” ”Nukunkohan mä tänä yönä?”

Tässä ihan vain esimerkkinä muutamia kysymyksiä, joita olen esittänyt itselleni keskellä yötä tai illalla, kun olen yrittänyt saada unta.

Unettomuus on suolesta. Jos sitä ei ole koskaan kokenut, ei voi tietää, miltä tuntuu kun tuijottaa puolen tunnin välein kelloa ja laskee tunteja siihen, milloin pitäisi herätä. ”Jos mä nukahdan nyt, saan seitsemän tuntia unta.” ”Jos mä nukahdan nyt, saan viisi ja puoli tuntia unta.” ”Jos mä nukahdan nyt, saan neljä tuntia unta.”

Mulla unettomuuteen vaikuttavat stressi ja huolet. Kun sairastuin työuupumukseen, en enää nukkunut yöllä. Istuin sohvalla ja tuijotin kelloa ja mietin, että en selviä seuraavasta päivästä. Nyt taas unet ovat välillä olleet koetuksella ystäväni sairastumisen vuoksi. Se, mitä olen kuitenkin puolentoista vuoden takaisesta työuupumuksesta oppinut, on itseni rauhoittaminen uneen murheista huolimatta.

Kerron siis tässä tekstissä tilapäisen unettomuuden hoitamisesta omasta näkökulmastani. Jos olet kroonisesti uneton, voi olla ettei tässä ole sinulle mitään uutta.

Koala nukkuu.jpeg

Miten minä sain taas unen päästä kiinni?

Luin kerran jonkin artikkelin unettomuudesta, ja tapani mukaan luin muutaman nettikommentoijan ”viisaan” neuvon, joista yksi tosiaan oli ”päätä vaan tyynyyn”. Vau. Onko se tosiaan noin yksinkertaista? Miksi en tullut sitä itse ajatelleeksi? Pää vaan tyynyyn! Oli tuohon aikaan hiukan pinna kireällä, joten en suhtautunut kovin suopeasti tähän neuvoon.

Se, mikä itseä on oikeasti auttanut nukahtamisajan lyhentämisessä, ei välttämättä toimi sinulla, mutta jos kärsit tilapäisestä unettomuudesta, kannattaa näitä ainakin kokeilla.

1. Aloin meditoida

Meditoinnissa ja mindfulnessissa opetellaan päästämään irti. En ole koskaan ollut hyvä päästämään irti mistään, joten meditoinnin avulla olen oppinut kohtaamaan tunteitani ja päästämään niistä irti. Olen oppinut, että ajatukset ja tuntemukset ovat ohimeneviä, eikä niihin tarvitse jäädä jumiin. Meditointi auttaa keskittymisessä tähän hetkeen, joten minun on helpompi rauhoittua ja nukahtaa, kun keskityn hengittämiseen. Voin levollisin mielin antaa ajatusten tulla ja päästää niistä irti. Tämä kuitenkin vaatii säännöllistä harjoittelua, mutta unettomuudesta kärsivän kannattaa ainakin kokeilla, voisiko meditaatio sopia itselle. (Pieni varoituksen sana kuitenkin: jos kärsit masennuksesta tai ahdistuksesta, aloita meditointi pienin askelin. Meditaation mahdolliset haittavaikutukset.)

Itse aloitin meditaation ”opiskelun” lataamalla puhelimeeni sovelluksen nimeltä Calm. Calm on englanninkielinen, mutta viidelläkympillä saa todella laajan paketin vuodeksi. Suomeksi löytyy esim. sellainen sovellus kuin Oiva, jonka takaa löytyy mm. VTT ja Jyväskylän yliopisto.

calm-sovellus
Calm kehottaa sovelluksen avattuaan käyttäjää hengittämään syvään.
oiva-sovellus
Oiva on ilmainen sovellus, jonka saa ladattua kätevästi puhelimeen. Myös sen avulla voi oppia tässä hetkessä olemista.

2. Kaivoin piikkimaton esiin

Piikkimatto auttaa ainakin minua rauhoittumaan. Alun pistelyn jälkeen keho rauhoittuu ja rentoutuu. Aivan loistava apu ainakin rentoutumiseen, vaikka matolle ei nukahtaisikaan.

Ohjeita piikkimaton käyttöön vaikkapa tästä linkistä: Ylen juttu piikkimaton käytöstä.

3. Jätin päiväunet väliin

Olen varmaan entisessä elämässäni ollut koira. Mikään ei ole ihanampaa kuin nukkua useamman tunnin päiväunia, vaikka niiltä heräisi kuinka pökkeröisenä. No, jouduin luopumaan tästä tavasta, kun opin että myös päiväunet voivat vaikuttaa siihen, että öisin ei saa unta. Eli vaikka olisit kuinka väsynyt, yritä sinnitellä iltaan.

4. Jos en saa unta, nousen sängystä

Jos uni ei tule, se ei tule sillä, että pyörii kolme tuntia sängyssä ja miettii seuraavaa päivää. Parempi vaihtoehto on nousta sängystä, tehdä jotakin kevyttä esim. lukea ja sitten sen jälkeen yrittää uudelleen. Jos ei ole nukahtanut puoleen tuntiin (tämän voi arvioida, aikaa ei tarvitse ottaa), kannattaa nousta ja mennä sänkyyn takaisin, kun väsyttää.

Kannattaa muistaa, että ihminen tulee toimeen tilapäisesti myös vähemmillä unilla. Joten jos seuraavana päivänä on jotakin tärkeää jota jännittää eikä siksi nuku, on todennäköistä että muutamankin tunnin unilla selviää. Ihmisellä on nimittäin kummallinen taipumus unenpuutteesta huolimatta tsempata sillä hetkellä, kun se on oleellista.

5. Hyväksyin unettomuuden

Tämä ei tarkoita sitä, että pitäisi hyväksyä unettomuus ja olla tekemättä sille mitään. Totta kai asialle pitää tehdä jotain, mutta voi olla myös tarpeellista hyväksyä, että itsellä on menossa kausi, jolloin ei nuku. Unettomuus ei ole ikuista. Stressaaminen unesta tekee asian vielä vaikeammaksi, mutta kuten kokemuksesta tiedän, on helpompi sanoa ”älä stressaa unesta” kuin oikeasti olla stressaamatta siitä. Mutta tähän auttaa sitten jälleen kerran se säännöllinen meditoiminen, joka juurruttaa hetkeen ja auttaa päästämään irti negatiivisista ajatuskuvioista.

6. Opettelin rentoutumaan

Aloin tehdä passiivista lihasrentoutusta sängyssä ennen nukahtamista. Passiivisessa lihasrentoutuksessa käydään koko kroppa läpi päästä varpaisiin ja kuvitellaan, että hengitetään aina yhteen osaan kerrallaan. Olen huomannut, että vaikka kuinka ajatukseni kieppuisivat rentoutuksen alussa, ne vaimenevat pikkuhiljaa rentoutuksen edetessä. Vaikka ajattelisin alussa ”äsh, tästä ei tule tänään yhtään mitään”, rentoudun joka kerta ainakin unen ja valveen rajamaille, vaikka en ihan täysin sammuisikaan. Mm. Calm:n sovelluksesta löytyy ohjattu passiivinen lihasrentoutus.

7. Kun sänky alkoi pelottaa, hain ammattiapua

Jos olet kärsinyt unettomuudesta pidemmän aikaa, eikä mikään auta, suosittelen lääkärillä käyntiä. Itse kieltäydyin unilääkkeistä, mutta suostuin nukahtamislääkkeisiin silloin kun sairastin masennusta, koska uni ei muuten tullut.

On tärkeää, että unettomuus saadaan katkaistua. Ettei tuleva yö ja sängyssä kieriskely pelota jo etukäteen. Nyt minulla on aina varasuunnitelma saatavilla: erittäin vahva melatoniini. Tiedän jo etukäteen, että jos en jostain syystä saisi unta, tabletti vahvaa melatoniinia (reseptillä) auttaa. On hyvä, jos tietää saavansa jostakin apua nukahtamiseen, sillä se lievittää pelkoa unettomasta yöstä.

Hanna

P.S. Bonuksena maailman rentouttavin kappale, älä kuuntele autoa ajaessa!

 

 

We might bend but we don’t break

Ulkomailla asuva ystäväni joutui viime viikolla sairaalaan. Me tiedämme osan siitä, mikä häntä vaivaa, mutta emme kaikkea. Tilanne voi olla todella paha tai sitten selviämme pienin vahingoin. Joka tapauksessa viime viikko on mennyt sumussa.

Odottavan aika on pitkä, mutta ihminen, joka odottaa diagnoosia, odottaa vielä pidemmältä tuntuvan ajan. Se, minkä tämä asia on jo muuttanut, on että kun läheinen sairastuu, kaikki muu tuntuu turhalta ja mitättömältä. Millään muulla ei ole väliä kuin sillä, että hän paranee. Se saa myös miettimään, miten haurasta tämä kaikki on. Elämä on haurasta ja silti me olemme vahvoja. Silti ystäväni on vahva. Hän on vahvempi kuin minä.

Viime viikon olen rukoillut, itkenyt, anellut. Olen lähettänyt hyvää energiaa, olen pitänyt kädestä sekä ajatuksissani että fyysisesti. Olen silittänyt päätä ja uskonut, että kaikki tulee kuntoon. Mutta minäkin odotan, eikä odottaminen ole koskaan tuntunut tältä.

Kun kysyin terapeutiltani, miten tästä selvitään, hän sanoi että kaikesta huolimatta meidän tulee elää. Koska kun me kaikesta huolimatta pyrimme elämään, eivät pelko ja ahdistus saa niin suurta sijaa sydämissämme. Siksi me yritämme syödä, kun on nälkä ja juoda, kun janottaa. Me nukumme, kun olemme väsyneitä. Kun Pariisissa tapahtui terroritekoja, eivät pariisilaiset jääneet kotiinsa vaan he jatkoivat elämistä. Sillä me emme voi antaa pahalle valtaa. Tai kun Suomessa oli talvisota, ihmiset pyrkivät selviytymään tavallisesta arjesta sodan keskellä. Me selviydymme ja pystymme olemaan sairastuneen tukena paremmin, kun meillä on jotakin, mistä pidämme kaiken tämän keskellä kiinni.

Myös tästä syystä pyrin päivittämään blogia.

Muistakaa kertoa ihmisille, että rakastatte heitä.

Hanna