Uusi vuosi, uusi elämä, uusi minä

todolista

Tammikuun ensimmäinen viikko, maanantai

Nyt mä muutan kaiken itsessäni. Mä alan liikkua joka päivä. Joka päivä! Mä alan syödä aamupalaa ja syön ihan sairaan terveellisesti ihan koko ajan. Välttelen hiilareita, en syö leipää enkä pastaa. Mä en syö karkkia ennen kuin kesällä ehkä yhden pussin mun synttäreinä. Mä en syö enää jätskiä enkä sipsiä enkä mitään enkä taatusti aja Mäkin autokaistalle hakemaan mitään bugea, vaikka kuinka olis nälkä 12 tunnin työpäivän jälkeen eikä kotona jääkaapissa kuin valo. Jaa… Joo ja sit mä en tee enää ylitöitä. Viinaa en ainakaan juo, mutta vettä juon sitäkin enemmän. Mä alan nukkua paljon enemmän. Mä laitan läskikuvan itsestäni jääkaapin oveen, koska sit se muistuttaa mua siitä, mitä mä en halua olla.

Tammikuun toinen viikko

Mä oon niin huono ihminen, mä sit dokasin kuitenkin. Mut se johtui vaan siitä, että oli Suskin läksärit. Ja sen jälkeen mä sit kävin kebabilla ja poltin vielä päälle pari tupakkaa, koska Suskin läksärit. Ei helvetti… Mä kyl kestin viis päivää, et se oli enemmän kuin ennen. Enkä mä syönyt yhtään pullaa töissä. Tosin ne aamupalat unohtui ja mä oon ihan sairaan väsynyt. Lihaksiin sattuu, koska mä oon käynyt salilla joka päivä. Nilkkakin on kipeä, koska mä halusin yks aamu juosta töihin ja se olikin aika rankkaa. Juoksu on ihan helvetin rankkaa. Mä vaan puuskutin ja puuskutin. En mä kyl aio enää juosta. Ehkä sit kesällä.

Tammikuun kolmas viikko

Pakkohan mun on syödä välillä, kun tarjotaan jotain spessua. Siis ihan pakko, niin en mä silloin mitään kaloreita jaksa laskea. Ihan sama. Aivan sama. Ja sit mulle käy aina niin, että kun mä repsahdan, niin mä alan syödä ihan kaikkea, koska eihän sil oo enää väliä, jos mä kerran jo oon repsahtanut. Ja siis vaikka mä syön kaikkea, niin ainakin mä treenaan. Tai no siis otan kamat mukaan töihin, mutta en mä aina jaksa mennä sinne salille asti, kun mä oon niin väsynyt. Mä aina päätän, että mä teen jotain vatsoja kotona telkkarin edessä ja venyttelen, mut en mä kyl jaksa.

Tammikuun neljäs viikko 

Tossahan noi juoksukengät olis, mutta mitä niille tekisi. En mä jaksa lähteä tonne kylmään ja pimeään juoksemaan, sitä paitsi mun nilkkaan sattui sen kerran kun mä juoksin, mikä todistaa sen, etten mä voi juosta. Huonot nilkat. Mä isken noi saakelin kengät tonne kaapin perälle, josta mä en ainakaan niitä näe ennen kuin teen kevätsiivouksen kaapeille. Lisäksi mun kroppa on aivan jumissa kaikesta siitä treenistä ja niistä kovan sykkeen jumpista. HIIT-treeni on aivan perseestä. Vitsi liikunta on perseestä ja mikään terveellinen ei maistu miltään. Sanoinko, että mä myös vihaan aamupalaa ja sitä jankkausta, että se on muka päivän tärkein ateria?

Helmikuun alku 

En käy enää salilla enkä jumpassa. Ei jaksa kiinnostaa yhtään. Eikä mulla ole aikaa käydä viittä tai kuutta kertaa viikossa urheilemassa. Ei vaan ole. Mä en pysty siihen, en mä ole mikään urheilija. Piste.  Antaa muiden mennä ja vetää rahkojaan ja raejuustojaan, aivan sama. Mä alan taas vetää ranskanleipää ja pullaa, ei tästä ollut taas mitään hyötyä. Kylhän täs on aikaa ennen kesälomaa sit taas laihduttaa, kesään on kuitenkin aikaa vielä monta kuukautta. Niin ja mitä toi läskikuvakin tossa jääkaapin ovessa enää tekee? Mä luulin ottaneeni sen jo pois.

Toukokuu

Ei helvetti.

 

Jos haluat tietää, miten välttää tämänlainen tilanne, tsekkaa blogi ensi viikolla keskiviikkona! 😉

Haleja,

Hanna

 

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s