Pupunruokaa! Kun vanha pihvin ystävä kasvissyöjäksi ryhtyi

Minulla ei ole minkäänlaista kuukautta, päivää tai edes vuotta sille, milloin aloin kasvissyöjäksi. Niin vain kävi viitisen vuotta sitten. Oli kesä, koska muistan syöneeni viimeisen kerran lihaa parvekkeella. (En olisi syönyt lihaa parvekkeella, jos olisi ollut talvi.) Syömäni liha oli possua ja meneillään oli karppauskokeilu. Yhtäkkiä alkoi tökkiä. Pihvi jäi syömättä.

Hulluinta tässä oli se, että olin aina tykännyt pihvistä. Medikkana ja ranskalaisilla. En pitänyt salaatista, en syönyt kasviksia. Halusin grillata kesäisin makkaraa ja BigMac oli kaikkien hampurilaisten kunkku.

Sitten vain tapahtui jotain, eikä liha enää maistunut. Hassua, miten elämässä joskus tapahtuu asioita, joista on sanonut ”ei koskaan”.

Pupu porkkanat
Todellista kuvituskuvaa kirjoittajasta tutustumassa uuteen (ja monen tietämättömän mielestä ainoaan) tapaan olla kasvissyöjä.

Jos olet harkinnut kasvissyöjäksi ryhtymistä, kerron tässä muutaman asian, jotka olisin halunnut tietää ennen kuin tälle taipaleelle lähdin.

1. Kaikki kasviproteiini ei ole samanarvoista

Kasviproteiinin lähteitä on valtava määrä. On tietenkin tofua, on soijaa eri muodoissaan, on herneproteiinia, on nyhtistä ja kikherneitä, linssejä ja papuja. Kaikki kasviproteiinin lähteet eivät ole kuitenkaan samanarvoisia eli elämme pienessä epätasa-arvoisessa maailmassa, kun on kyse vegeproteiinista.

Kasviksista saa proteiinia, mutta vielä proteiinipitoisuutta tärkeämpää on kasviproteiinin aminohappokoostumus. Osaa alkaa pelottaa jo nyt, tiedän sen. ”Aminohappokoostumus? Mikä hemmetin aminohappokoostumus?” Mutta tieteellinen osuus on lyhyt ja se loppuu tähän kappaleeseen.

Ihmiselle välttämättömiä aminohappoja ovat seuraavat: histidiini, isoleusiini, leusiini, lysiini, metioniini, fenyylialaniini, treoniini, tryptofaani ja valiini. On siis hyvä tietää, mitä syö. Yleensä nimenomaan lysiini on se aminohappo, joka kasviproteiinista puuttuu. Aminohappokoostumukseltaan kaikkein lähempänä lihaa on soija ja siitä tehtävä tofu, mutta muitakin täydellisiä lähteitä on, niitä ovat esim. härkäpavut, kikherneet ja nyhtökaura.

Jos olet lakto-ovo-vegetaristi eli syöt kasvisruuan lisäksi maitotuotteita ja kananmunia, aminohapoilla ei ole niin väliä, sillä saat tarvittavat aminohapot esim. maitotuotteista. Mutta jos olet vegaani, kannattaa aminohappokoostumukseen oikeasti kiinnittää huomiota. Kaikkia aminohappoja ei kuitenkaan tarvitse saada yhdeltä istumalta vaan riittää, että päivän aikana saat proteiinia eri lähteistä.

2. Ketään ei kiinnosta sinun ruokavaliosi

Okei, sori sori. Turhan ikävä otsikko… Itse asian kantapään kautta oppineena voin kuitenkin sanoa, ettei turhaan kannata tuputtaa omaa kasvisruokavaliota muille. Kannattaa vain antaa hyvän olon puhua puolestaan.

Jos et vieläkään usko, niin esitän kysymyksen. Mitä mieltä olet niistä pareista, jotka ovat juuri löytäneet toisensa ja lääppivät toisiaan koko ajan joka paikassa ja me muut joudumme seuramaan sivusta emmekä oikein tiedä mihin katsoa? Eikö olekin aivan hiton ärsyttävää? No on! Siltä sinäkin vaikutat, jos yrität saada muut liittymään kasvissyöjien lahkoon ja hehkutat upeaa oloasi. Lopeta ajoissa.

3. Kasvissyönti muuttuu koko ajan helpommaksi (omassa elämässäsi ja maailmassa)

Ajan mittaan mahdollinen lihanhimo katoaa. Pidemmäksi aikaa minulle jäi kuitenkin himo rasvaista kalaa kohtaan. Niinä hetkinä mietin monesti sitä, jos ottaisinkin taas listalle kalan. Sehän on terveellistä ja hyvää ja… Ja sitten jostakin kumpusivat taas esille ne syyt, joiden vuoksi aloin kasvissyöjäksi ja jätin kalat kauppaan. Tiesin kuitenkin, että jotain rasvaisen kalan himoni kuitenkin kertoi. Eikä mennyt kauaa, kun tajusin, että elimistöni taisi kaivata rasvaa.

Aloin lotrata rypsi- ja oliiviöljyä salaatteihin ja kastikkeisiin. Vaihdoin käyttämäni margariinin sellaiseen, joka sisältää öljyä. Eikä mennyt kauaa, niin rasvaisen kalan himo katosi. Eivätkä ne himot muuten ole tulleet takaisin, sillä käytän öljyjä todella paljon. Toinen mahdollisuus olisi ollut syödä esim. pähkinöitä, mutta koska olen niille allerginen, aloin ottaa suun kautta sisäisiä kasviöljykylpyjä.

Oliiviöljy.jpg

4. Kasvissyönti saattaa lihottaa (ainakin aluksi)

Okei, älä pelästy, mutta minä lihoin aloittaessani kasvissyönnin. Vika ei ollut kasvissyönnissä vaan siinä, etten yhtään tiennyt, miten pitäisi syödä. Ensimmäiset kuukaudet söin vain salaatteja, perunaa ja pastaa soijarouhekastikkeen kanssa. Jossain vaiheessa löysin soijasuikaleet ja aloin käyttää niitä, mutta ruokavalioni pysyi hyvin suppeana. Kun korvasin kaiken sen proteiinin (huonoilla) hiilihydraateilla, turposin aika nopeasti. Ja tietenkin se, että kuvittelin syöväni terveellisesti ja ajattelevani, että koska kasvissyönti on automaattisesti terveellistä, voin vetää kilon karkkia kerralla, vaikutti myös asiaan. (Silloin ei ollut vielä kuultukaan sipsikaljavegaaneista.)

Mutta jos opit syömään kasvisruokaa oikein, niin että se on oikein koostettu, saatat jopa laihtua. Ainakin olo paranee ja kevenee – sen uskallan luvata.

5. Maustekaappi on ystäväsi

Maustekaappisi saattaa mennä uusiksi, jos et ole kovin kokenut mausteiden käyttäjä. Kasvikset ovat ihania sellaisinaan, mutta vielä upeampia niistä tulee oikeiden mausteiden kanssa. Aluksi saattaa ihan hirvittää se mausteiden määrä, mitä resepteissä kehotetaan ostamaan ja hankkimaan, mutta se kannattaa. Mausteet tuovat kasvisten maun ihan eri tavalla esiin. Ja minä uskon siihen, että pitkän kasvissyöntiuran taustalla on se, ettei syödä niin kuin sekasyöjät kuvittelevat kasvissyöjien syövän: proteiiniköyhiä ja mauttomia kasvispihvejä ja mautonta riisiä.

6. Varaudu oppimaan PALJON

Minä olin täysi käsi keittiössä ennen kuin aloin kasvissyöjäksi. Mutta kun muutin ruokavaliota, oli pakko opetella laittamaan ruokaa. Vaihtoehdot olivat joko kuolla nälkään tai syödä joka päivä alakerran nepalilaisessa ravintolassa. Siihen aikaan ei myöskään valmiiden kasvisruokien määrä ollut kovin ihmeellinen, joten opeteltava oli. Nyt tietenkin tämä on muuttunut hyvin paljon helpommaksi, joten eineksilläkin pystyy elämään kasvissyöjänäkin.

Parasta kuitenkin on se, että kun opettelee, alkaa yhtäkkiä tajuta erilaisten makuyhdistelmien päälle ja alkaa miettiä, mikä voisi mennä minkäkin kanssa, miten eri tavalla kasviksia voisi käyttää, miten ne voisi maustaa tai miten jonkin liharuuan voisi tehdä kasvisversiona. Ruuanlaitosta tuli itselle yhtäkkiä jotakin kivaa eikä pakollista pahaa.

7. Saatat huomata olevasi erilainen ihminen

 

No en nyt sentään huomannut olevani pyhimys, mutta minusta tuli rauhallisempi, tasaisempi ja kiltimpi ihminen. Liittyykö se ikääntymiseen vai kasvissyöntiin, en tiedä, mutta paras ystäväni (kaikkiruokainen sekasyöjä) on sitä mieltä, että kasvissyönnin aloittaminen teki hermoilleni hyvää. Mene ja tiedä, ehkä se on se ruokavalion seurauksena tullut kevyt olo, jolloin sitä ottaa itsensäkin kevyemmin.

Tiikeri salaatti
Todellista kuvituskuvaa kirjoittajasta, joka on kesyttänyt sisäisen tiikerinsä salaattia syömällä.

Ihanaa viikonloppua!

Hanna

 

3 thoughts on “Pupunruokaa! Kun vanha pihvin ystävä kasvissyöjäksi ryhtyi

  1. Hyviä pointteja kasvissyöjäksi ryhtymisestä! Itsekin olen pikkuhiljaa siirtynyt enemmän ja enemmän ei-eläinperäiseen ruokavalioon (mutta allergioiden vuoksi en taida koskaan pystyä siirtymään siihen täysin), ja pystyn tunnistamaan monia näistä seikoista. 😀 On ihanaa, miten kasvissyönti tuntuu käyvän jatkuvasti vain helpommaksi – ei ainoastaan siksi, että siihen oppiin, vaan myös siksi, että se on muotia, joten uusia tuotteita (myös eineksiä, jahuu!) ilmestyy jatkuvasti kauppoihin, ja enää harvan ravintolan ruokalistalta ei löydy kasvisvaihtoehtoa. 🙂

    Ryhdyimme juuri hiljattain pitämään ystävieni kanssa Sekavegaanit-kasvisruokablogia, jossa joukko kasvisruokailuun tutustuvia sekasyöjiä testaa uusia kasvisvaihtoehtoja, niin eineksiä kuin reseptejäkin. Blogi on pääasiassa suunnattu samassa elämäntilanteessa oleville, siis aloitteleville kasvissyöjille tai sellaisille sekasyöjille, jotka pyrkivät vähentämään eläinperäisten tuotteiden määrää ravinnossaan, mutta kunhan pääsemme reseptien postaamisessa vauhtiin, löytynee sieltä kiinnostavaa sisältöä myös pidempään kasvisruokavaliota noudattaneille. 😉

    Tsekkaa: http://www.sekavege.blogspot.fi

    Tykkää

  2. Heippa! Tosi hyvä idea teidän blogissa. 🙂 Kaikki tieto uusista tuotteista on todellakin tervetullutta (uutuuksia ja reseptejä tulee nyt niin paljon, ettei itsekään meinaa pysyä perässä) ja on kiva kuulla, mitä muutkin kuin hardcore-vegaanit kasvisruuista tykkää – tulee vähän perspektiiviä. 😀

    Ymmärrän ton allergia-asian hyvin… Mulle esim. soijamaidot- ja jugurtit eivät sovi ja joudun terveyssyistä välttelemään viljoja, joten täysin vegaaniksi en ole vielä uskaltautunut, kun rajoitteita on jonkin verran. Mutta oon aina ajatellut, että jokainen meistä tekee sen, mihin pystyy ja kykenee ja se riittää. 🙂

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s