Sairaalaelämää

No niin… Syöpähän se sitten oli.  Ystävälläni, sielunsiskollani, rikoskumppanillani on syöpä. Perkeleen perkele. Vakava, pitkälle ehtinyt ja erittäin aggressiivinen syöpä, jota vastaan onneksi taistellaan. En ole jaksanut/pystynyt/halunnut/voinut kirjoittaa asiasta, koska kurkkua on kuristanut ja mieli ja kroppa ovat haranneet vastaan.

Shokkiuutinen lamaannutti, enkä ole voinut kirjoittaa pitkään aikaan yhtään mitään. Mielessä on pyörinyt ehkä tuhat aihetta, joista kirjoittaa, mutta koneelle istuminen on tuntunut liian vaikealta. Olen ollut sairaalassa niin paljon kuin olen voinut olla, samalla olen tehnyt töitä ja olen yrittänyt treenata. Kaupassa ei jaksaisi käydä, mutta onneksi on ihana mies auttamassa.

Ihminen selviytyy, on vain otettava askel askelen perään. Vanhassa sanonnassa mummokin meni lumessa eteenpäin, ei hän sinne hankeen jäänyt makoilemaan. Ystäväni on kuin tämä mummo, hän on aivan hiton sitkeä, hän on vahva ja rohkea vaikka meitä vastassa on joskus ylivoimaiselta tuntuva vihollinen. Mutta ei se ole, ei se ole ylivoimainen. Koska jos se olisi, me emme enää pelleilisi, emme nauraisi emmekä vitsailisi. Emme lähettäisi hauskoja kuvia ja memejä toisillemme. Emme uskoisi tulevaan emmekä elämään. Mielessä on ollut Harry Potter -sarjasta tuttu sitaatti: ”Jopa kaikkein synkimpinä aikoina voi löytää onnea, kun muistaa kääntyä valoa kohti.”

Olen viettänyt paljon aikaa viimeisen kuukauden aikana Helsingin Meilahden Syöpätautien klinikalla. Olen aina vihannut sairaaloita, sitä desifiointiaineen hajua, koneiden piipitystä ja läsnäolevaa epävarmuutta. Kai se on ollut sairastumisen ja kuoleman pelkoa. Mutta nyt kun kuljen Syöpätautien klinikalla en näe surua, en näe luovuttaneita ihmisiä, en näe pelkoa. Se saa minutkin rohkeaksi. Kaikki nämä ihmiset, jokainen heistä, taistelee vakavaa sairautta vastaan. Jos he eivät pelkää, miksi minä pelkäisin?

Toiveikasta viikkoa!

Hanna

 

Menkat ja treenaaminen

Tuli tässä mieleen aihe, josta näkee kirjoitettavan kohtuullisen paljon: kuukautiset ja niiden aikana treenaaminen. Yleensä puhutaan siitä, että liikunta auttaa luontaisesti kuukautiskivuissa ja saattaa auttaa esim. pms-oireita parantamalla mielialaa. Missään ei kuitenkaan puhuta siitä, voivatko kuukautiset ihan oikeasti olla este treenaamiselle.

Kun opiskelin personal traineriksi, eräs kouluttajamme esitti meille kysymyksen: ”Kuvitelkaa, että teillä on naisasiakas, siis nimenomaan naisasiakas. Onko jotakin, mitä pitäisi erityisesti ottaa huomioon treenien suunnittelussa, kun kyseessä on nainen.” Vastauksena oli äimistynyt hiljaisuus ja varovaisia ajatuksia siitä, voisiko menkoilla olla jotain tekemistä vastauksen kanssa. Kyllä oli.

Vaikka ei meistä kukaan ollut sitä näkökulmaa ennen ajatellut. Ainahan kaikkialla puhutaan vain siitä, kuinka kuukautistenkin aikana kannattaa, pitää ja saa treenata! En ollut koskaan, ikinä, kuuna kullanvalkeana kuullut siitä, että menkat voisivat olla este – tai ainakin hidaste – treenaamiselle! What. The. Hell.

Kengät
Lähde siinä sitten treenaamaan, kun maalarit ovat punaisine maaleineen valmiina! (Kuva Pexels)

Hormonien vaikutus

Kuukautiskierron eri vaiheissa tapahtuvat hormonaaliset muutokset vaikuttavat niin, että lihasten ja nivelsiteiden voima hiukan heikkenee kun kierron loppu lähestyy. Kohdunkaula aukeaa, jotta kuukautisvuodolla olisi tilaa poistua, ja se taas löysyttää lantion seudun ja alaselän nivelsiteitä.

Hormonit siis ihan oikeasti vaikuttavat siihen, missä kunnossa meidän kroppamme ovat tietyssä vaiheessa kuukautiskiertoa.

Mitä kannattaa huomioida?

No, menkat eivät ole este treenaamiselle, mutta tätä seuraa iso MUTTA. Kun alavatsassa- ja selässä ei välttämättä ole samaa tukea kuin normaalisti, voi esim. isoilla painoilla kyykkääminen johtaa loukkaantumisiin. Kaikki liikkeet, jotka vaativat hyvän keskivartalon tuen, voi olla parempi jättää menkkojen jälkeisiin päiviin  tai jos niitä kaikesta varoittelusta huolimatta tekee, niin kannattaa ainakin keskittyä kunnolla korsettiin ja sen tuettuna pitämiseen. Mitään ennätyspainoja syväkyykyissä ei kuitenkaan kannata hakea ja jopa joogassa lankusta alaspäin katsovaan koiraan siirtymisessä kannattaa ehkä välissä mennä nelin kontin ja siirtyä siitä sitten koiraan.

Erityisesti alaselkävaivaisten tulee huomoida menkka-aika treenamisessaan!

Lankku
Lankut kannattaa tehdä tosi varovaisesti menkkojen aikana. (Kuva Pixabay)

Menkat siis eivät ole este treenaamiselle, mutta ne kannattaa huomioida. Jos ei ole tähän asti ollut ongelmia, hyvä niin, mutta pieni varovaisuus ei koskaan ole pahasta. Ainakin asia kannattaa pitää mielessä!

Tällaista tänään. Mukavaa viikkoa kaikille!

Hanna

Pupunruokaa! Kun vanha pihvin ystävä kasvissyöjäksi ryhtyi

Minulla ei ole minkäänlaista kuukautta, päivää tai edes vuotta sille, milloin aloin kasvissyöjäksi. Niin vain kävi viitisen vuotta sitten. Oli kesä, koska muistan syöneeni viimeisen kerran lihaa parvekkeella. (En olisi syönyt lihaa parvekkeella, jos olisi ollut talvi.) Syömäni liha oli possua ja meneillään oli karppauskokeilu. Yhtäkkiä alkoi tökkiä. Pihvi jäi syömättä.

Hulluinta tässä oli se, että olin aina tykännyt pihvistä. Medikkana ja ranskalaisilla. En pitänyt salaatista, en syönyt kasviksia. Halusin grillata kesäisin makkaraa ja BigMac oli kaikkien hampurilaisten kunkku.

Sitten vain tapahtui jotain, eikä liha enää maistunut. Hassua, miten elämässä joskus tapahtuu asioita, joista on sanonut ”ei koskaan”.

Pupu porkkanat
Todellista kuvituskuvaa kirjoittajasta tutustumassa uuteen (ja monen tietämättömän mielestä ainoaan) tapaan olla kasvissyöjä.

Jos olet harkinnut kasvissyöjäksi ryhtymistä, kerron tässä muutaman asian, jotka olisin halunnut tietää ennen kuin tälle taipaleelle lähdin.

1. Kaikki kasviproteiini ei ole samanarvoista

Kasviproteiinin lähteitä on valtava määrä. On tietenkin tofua, on soijaa eri muodoissaan, on herneproteiinia, on nyhtistä ja kikherneitä, linssejä ja papuja. Kaikki kasviproteiinin lähteet eivät ole kuitenkaan samanarvoisia eli elämme pienessä epätasa-arvoisessa maailmassa, kun on kyse vegeproteiinista.

Kasviksista saa proteiinia, mutta vielä proteiinipitoisuutta tärkeämpää on kasviproteiinin aminohappokoostumus. Osaa alkaa pelottaa jo nyt, tiedän sen. ”Aminohappokoostumus? Mikä hemmetin aminohappokoostumus?” Mutta tieteellinen osuus on lyhyt ja se loppuu tähän kappaleeseen.

Ihmiselle välttämättömiä aminohappoja ovat seuraavat: histidiini, isoleusiini, leusiini, lysiini, metioniini, fenyylialaniini, treoniini, tryptofaani ja valiini. On siis hyvä tietää, mitä syö. Yleensä nimenomaan lysiini on se aminohappo, joka kasviproteiinista puuttuu. Aminohappokoostumukseltaan kaikkein lähempänä lihaa on soija ja siitä tehtävä tofu, mutta muitakin täydellisiä lähteitä on, niitä ovat esim. härkäpavut, kikherneet ja nyhtökaura.

Jos olet lakto-ovo-vegetaristi eli syöt kasvisruuan lisäksi maitotuotteita ja kananmunia, aminohapoilla ei ole niin väliä, sillä saat tarvittavat aminohapot esim. maitotuotteista. Mutta jos olet vegaani, kannattaa aminohappokoostumukseen oikeasti kiinnittää huomiota. Kaikkia aminohappoja ei kuitenkaan tarvitse saada yhdeltä istumalta vaan riittää, että päivän aikana saat proteiinia eri lähteistä.

2. Ketään ei kiinnosta sinun ruokavaliosi

Okei, sori sori. Turhan ikävä otsikko… Itse asian kantapään kautta oppineena voin kuitenkin sanoa, ettei turhaan kannata tuputtaa omaa kasvisruokavaliota muille. Kannattaa vain antaa hyvän olon puhua puolestaan.

Jos et vieläkään usko, niin esitän kysymyksen. Mitä mieltä olet niistä pareista, jotka ovat juuri löytäneet toisensa ja lääppivät toisiaan koko ajan joka paikassa ja me muut joudumme seuramaan sivusta emmekä oikein tiedä mihin katsoa? Eikö olekin aivan hiton ärsyttävää? No on! Siltä sinäkin vaikutat, jos yrität saada muut liittymään kasvissyöjien lahkoon ja hehkutat upeaa oloasi. Lopeta ajoissa.

3. Kasvissyönti muuttuu koko ajan helpommaksi (omassa elämässäsi ja maailmassa)

Ajan mittaan mahdollinen lihanhimo katoaa. Pidemmäksi aikaa minulle jäi kuitenkin himo rasvaista kalaa kohtaan. Niinä hetkinä mietin monesti sitä, jos ottaisinkin taas listalle kalan. Sehän on terveellistä ja hyvää ja… Ja sitten jostakin kumpusivat taas esille ne syyt, joiden vuoksi aloin kasvissyöjäksi ja jätin kalat kauppaan. Tiesin kuitenkin, että jotain rasvaisen kalan himoni kuitenkin kertoi. Eikä mennyt kauaa, kun tajusin, että elimistöni taisi kaivata rasvaa.

Aloin lotrata rypsi- ja oliiviöljyä salaatteihin ja kastikkeisiin. Vaihdoin käyttämäni margariinin sellaiseen, joka sisältää öljyä. Eikä mennyt kauaa, niin rasvaisen kalan himo katosi. Eivätkä ne himot muuten ole tulleet takaisin, sillä käytän öljyjä todella paljon. Toinen mahdollisuus olisi ollut syödä esim. pähkinöitä, mutta koska olen niille allerginen, aloin ottaa suun kautta sisäisiä kasviöljykylpyjä.

Oliiviöljy.jpg

4. Kasvissyönti saattaa lihottaa (ainakin aluksi)

Okei, älä pelästy, mutta minä lihoin aloittaessani kasvissyönnin. Vika ei ollut kasvissyönnissä vaan siinä, etten yhtään tiennyt, miten pitäisi syödä. Ensimmäiset kuukaudet söin vain salaatteja, perunaa ja pastaa soijarouhekastikkeen kanssa. Jossain vaiheessa löysin soijasuikaleet ja aloin käyttää niitä, mutta ruokavalioni pysyi hyvin suppeana. Kun korvasin kaiken sen proteiinin (huonoilla) hiilihydraateilla, turposin aika nopeasti. Ja tietenkin se, että kuvittelin syöväni terveellisesti ja ajattelevani, että koska kasvissyönti on automaattisesti terveellistä, voin vetää kilon karkkia kerralla, vaikutti myös asiaan. (Silloin ei ollut vielä kuultukaan sipsikaljavegaaneista.)

Mutta jos opit syömään kasvisruokaa oikein, niin että se on oikein koostettu, saatat jopa laihtua. Ainakin olo paranee ja kevenee – sen uskallan luvata.

5. Maustekaappi on ystäväsi

Maustekaappisi saattaa mennä uusiksi, jos et ole kovin kokenut mausteiden käyttäjä. Kasvikset ovat ihania sellaisinaan, mutta vielä upeampia niistä tulee oikeiden mausteiden kanssa. Aluksi saattaa ihan hirvittää se mausteiden määrä, mitä resepteissä kehotetaan ostamaan ja hankkimaan, mutta se kannattaa. Mausteet tuovat kasvisten maun ihan eri tavalla esiin. Ja minä uskon siihen, että pitkän kasvissyöntiuran taustalla on se, ettei syödä niin kuin sekasyöjät kuvittelevat kasvissyöjien syövän: proteiiniköyhiä ja mauttomia kasvispihvejä ja mautonta riisiä.

6. Varaudu oppimaan PALJON

Minä olin täysi käsi keittiössä ennen kuin aloin kasvissyöjäksi. Mutta kun muutin ruokavaliota, oli pakko opetella laittamaan ruokaa. Vaihtoehdot olivat joko kuolla nälkään tai syödä joka päivä alakerran nepalilaisessa ravintolassa. Siihen aikaan ei myöskään valmiiden kasvisruokien määrä ollut kovin ihmeellinen, joten opeteltava oli. Nyt tietenkin tämä on muuttunut hyvin paljon helpommaksi, joten eineksilläkin pystyy elämään kasvissyöjänäkin.

Parasta kuitenkin on se, että kun opettelee, alkaa yhtäkkiä tajuta erilaisten makuyhdistelmien päälle ja alkaa miettiä, mikä voisi mennä minkäkin kanssa, miten eri tavalla kasviksia voisi käyttää, miten ne voisi maustaa tai miten jonkin liharuuan voisi tehdä kasvisversiona. Ruuanlaitosta tuli itselle yhtäkkiä jotakin kivaa eikä pakollista pahaa.

7. Saatat huomata olevasi erilainen ihminen

 

No en nyt sentään huomannut olevani pyhimys, mutta minusta tuli rauhallisempi, tasaisempi ja kiltimpi ihminen. Liittyykö se ikääntymiseen vai kasvissyöntiin, en tiedä, mutta paras ystäväni (kaikkiruokainen sekasyöjä) on sitä mieltä, että kasvissyönnin aloittaminen teki hermoilleni hyvää. Mene ja tiedä, ehkä se on se ruokavalion seurauksena tullut kevyt olo, jolloin sitä ottaa itsensäkin kevyemmin.

Tiikeri salaatti
Todellista kuvituskuvaa kirjoittajasta, joka on kesyttänyt sisäisen tiikerinsä salaattia syömällä.

Ihanaa viikonloppua!

Hanna

 

”Päätä vaan tyynyyn” – ja muut hyvät neuvot unettomuudesta kärsiville

”Mitähän mä syön huomenna?” ”Miten meidän tässä kaikessa käy?” ”Muistinko mä varata sen ajan sinne pesutupaan?” ”Vitsi, että tätä selkää särkee. Miks mua särkee nykyisin joka paikasta?” ”Tuleekohan tänä talvena enää lunta?” ”Mitä mä haluan tulevaisuudelta?” ”Onko meillä tulevaisuutta?” ”Jäätiköt sulaa ja sademetsät tuhoutuu.” ”Nukunkohan mä tänä yönä?”

Tässä ihan vain esimerkkinä muutamia kysymyksiä, joita olen esittänyt itselleni keskellä yötä tai illalla, kun olen yrittänyt saada unta.

Unettomuus on suolesta. Jos sitä ei ole koskaan kokenut, ei voi tietää, miltä tuntuu kun tuijottaa puolen tunnin välein kelloa ja laskee tunteja siihen, milloin pitäisi herätä. ”Jos mä nukahdan nyt, saan seitsemän tuntia unta.” ”Jos mä nukahdan nyt, saan viisi ja puoli tuntia unta.” ”Jos mä nukahdan nyt, saan neljä tuntia unta.”

Mulla unettomuuteen vaikuttavat stressi ja huolet. Kun sairastuin työuupumukseen, en enää nukkunut yöllä. Istuin sohvalla ja tuijotin kelloa ja mietin, että en selviä seuraavasta päivästä. Nyt taas unet ovat välillä olleet koetuksella ystäväni sairastumisen vuoksi. Se, mitä olen kuitenkin puolentoista vuoden takaisesta työuupumuksesta oppinut, on itseni rauhoittaminen uneen murheista huolimatta.

Kerron siis tässä tekstissä tilapäisen unettomuuden hoitamisesta omasta näkökulmastani. Jos olet kroonisesti uneton, voi olla ettei tässä ole sinulle mitään uutta.

Koala nukkuu.jpeg

Miten minä sain taas unen päästä kiinni?

Luin kerran jonkin artikkelin unettomuudesta, ja tapani mukaan luin muutaman nettikommentoijan ”viisaan” neuvon, joista yksi tosiaan oli ”päätä vaan tyynyyn”. Vau. Onko se tosiaan noin yksinkertaista? Miksi en tullut sitä itse ajatelleeksi? Pää vaan tyynyyn! Oli tuohon aikaan hiukan pinna kireällä, joten en suhtautunut kovin suopeasti tähän neuvoon.

Se, mikä itseä on oikeasti auttanut nukahtamisajan lyhentämisessä, ei välttämättä toimi sinulla, mutta jos kärsit tilapäisestä unettomuudesta, kannattaa näitä ainakin kokeilla.

1. Aloin meditoida

Meditoinnissa ja mindfulnessissa opetellaan päästämään irti. En ole koskaan ollut hyvä päästämään irti mistään, joten meditoinnin avulla olen oppinut kohtaamaan tunteitani ja päästämään niistä irti. Olen oppinut, että ajatukset ja tuntemukset ovat ohimeneviä, eikä niihin tarvitse jäädä jumiin. Meditointi auttaa keskittymisessä tähän hetkeen, joten minun on helpompi rauhoittua ja nukahtaa, kun keskityn hengittämiseen. Voin levollisin mielin antaa ajatusten tulla ja päästää niistä irti. Tämä kuitenkin vaatii säännöllistä harjoittelua, mutta unettomuudesta kärsivän kannattaa ainakin kokeilla, voisiko meditaatio sopia itselle. (Pieni varoituksen sana kuitenkin: jos kärsit masennuksesta tai ahdistuksesta, aloita meditointi pienin askelin. Meditaation mahdolliset haittavaikutukset.)

Itse aloitin meditaation ”opiskelun” lataamalla puhelimeeni sovelluksen nimeltä Calm. Calm on englanninkielinen, mutta viidelläkympillä saa todella laajan paketin vuodeksi. Suomeksi löytyy esim. sellainen sovellus kuin Oiva, jonka takaa löytyy mm. VTT ja Jyväskylän yliopisto.

calm-sovellus
Calm kehottaa sovelluksen avattuaan käyttäjää hengittämään syvään.
oiva-sovellus
Oiva on ilmainen sovellus, jonka saa ladattua kätevästi puhelimeen. Myös sen avulla voi oppia tässä hetkessä olemista.

2. Kaivoin piikkimaton esiin

Piikkimatto auttaa ainakin minua rauhoittumaan. Alun pistelyn jälkeen keho rauhoittuu ja rentoutuu. Aivan loistava apu ainakin rentoutumiseen, vaikka matolle ei nukahtaisikaan.

Ohjeita piikkimaton käyttöön vaikkapa tästä linkistä: Ylen juttu piikkimaton käytöstä.

3. Jätin päiväunet väliin

Olen varmaan entisessä elämässäni ollut koira. Mikään ei ole ihanampaa kuin nukkua useamman tunnin päiväunia, vaikka niiltä heräisi kuinka pökkeröisenä. No, jouduin luopumaan tästä tavasta, kun opin että myös päiväunet voivat vaikuttaa siihen, että öisin ei saa unta. Eli vaikka olisit kuinka väsynyt, yritä sinnitellä iltaan.

4. Jos en saa unta, nousen sängystä

Jos uni ei tule, se ei tule sillä, että pyörii kolme tuntia sängyssä ja miettii seuraavaa päivää. Parempi vaihtoehto on nousta sängystä, tehdä jotakin kevyttä esim. lukea ja sitten sen jälkeen yrittää uudelleen. Jos ei ole nukahtanut puoleen tuntiin (tämän voi arvioida, aikaa ei tarvitse ottaa), kannattaa nousta ja mennä sänkyyn takaisin, kun väsyttää.

Kannattaa muistaa, että ihminen tulee toimeen tilapäisesti myös vähemmillä unilla. Joten jos seuraavana päivänä on jotakin tärkeää jota jännittää eikä siksi nuku, on todennäköistä että muutamankin tunnin unilla selviää. Ihmisellä on nimittäin kummallinen taipumus unenpuutteesta huolimatta tsempata sillä hetkellä, kun se on oleellista.

5. Hyväksyin unettomuuden

Tämä ei tarkoita sitä, että pitäisi hyväksyä unettomuus ja olla tekemättä sille mitään. Totta kai asialle pitää tehdä jotain, mutta voi olla myös tarpeellista hyväksyä, että itsellä on menossa kausi, jolloin ei nuku. Unettomuus ei ole ikuista. Stressaaminen unesta tekee asian vielä vaikeammaksi, mutta kuten kokemuksesta tiedän, on helpompi sanoa ”älä stressaa unesta” kuin oikeasti olla stressaamatta siitä. Mutta tähän auttaa sitten jälleen kerran se säännöllinen meditoiminen, joka juurruttaa hetkeen ja auttaa päästämään irti negatiivisista ajatuskuvioista.

6. Opettelin rentoutumaan

Aloin tehdä passiivista lihasrentoutusta sängyssä ennen nukahtamista. Passiivisessa lihasrentoutuksessa käydään koko kroppa läpi päästä varpaisiin ja kuvitellaan, että hengitetään aina yhteen osaan kerrallaan. Olen huomannut, että vaikka kuinka ajatukseni kieppuisivat rentoutuksen alussa, ne vaimenevat pikkuhiljaa rentoutuksen edetessä. Vaikka ajattelisin alussa ”äsh, tästä ei tule tänään yhtään mitään”, rentoudun joka kerta ainakin unen ja valveen rajamaille, vaikka en ihan täysin sammuisikaan. Mm. Calm:n sovelluksesta löytyy ohjattu passiivinen lihasrentoutus.

7. Kun sänky alkoi pelottaa, hain ammattiapua

Jos olet kärsinyt unettomuudesta pidemmän aikaa, eikä mikään auta, suosittelen lääkärillä käyntiä. Itse kieltäydyin unilääkkeistä, mutta suostuin nukahtamislääkkeisiin silloin kun sairastin masennusta, koska uni ei muuten tullut.

On tärkeää, että unettomuus saadaan katkaistua. Ettei tuleva yö ja sängyssä kieriskely pelota jo etukäteen. Nyt minulla on aina varasuunnitelma saatavilla: erittäin vahva melatoniini. Tiedän jo etukäteen, että jos en jostain syystä saisi unta, tabletti vahvaa melatoniinia (reseptillä) auttaa. On hyvä, jos tietää saavansa jostakin apua nukahtamiseen, sillä se lievittää pelkoa unettomasta yöstä.

Hanna

P.S. Bonuksena maailman rentouttavin kappale, älä kuuntele autoa ajaessa!

 

 

We might bend but we don’t break

Ulkomailla asuva ystäväni joutui viime viikolla sairaalaan. Me tiedämme osan siitä, mikä häntä vaivaa, mutta emme kaikkea. Tilanne voi olla todella paha tai sitten selviämme pienin vahingoin. Joka tapauksessa viime viikko on mennyt sumussa.

Odottavan aika on pitkä, mutta ihminen, joka odottaa diagnoosia, odottaa vielä pidemmältä tuntuvan ajan. Se, minkä tämä asia on jo muuttanut, on että kun läheinen sairastuu, kaikki muu tuntuu turhalta ja mitättömältä. Millään muulla ei ole väliä kuin sillä, että hän paranee. Se saa myös miettimään, miten haurasta tämä kaikki on. Elämä on haurasta ja silti me olemme vahvoja. Silti ystäväni on vahva. Hän on vahvempi kuin minä.

Viime viikon olen rukoillut, itkenyt, anellut. Olen lähettänyt hyvää energiaa, olen pitänyt kädestä sekä ajatuksissani että fyysisesti. Olen silittänyt päätä ja uskonut, että kaikki tulee kuntoon. Mutta minäkin odotan, eikä odottaminen ole koskaan tuntunut tältä.

Kun kysyin terapeutiltani, miten tästä selvitään, hän sanoi että kaikesta huolimatta meidän tulee elää. Koska kun me kaikesta huolimatta pyrimme elämään, eivät pelko ja ahdistus saa niin suurta sijaa sydämissämme. Siksi me yritämme syödä, kun on nälkä ja juoda, kun janottaa. Me nukumme, kun olemme väsyneitä. Kun Pariisissa tapahtui terroritekoja, eivät pariisilaiset jääneet kotiinsa vaan he jatkoivat elämistä. Sillä me emme voi antaa pahalle valtaa. Tai kun Suomessa oli talvisota, ihmiset pyrkivät selviytymään tavallisesta arjesta sodan keskellä. Me selviydymme ja pystymme olemaan sairastuneen tukena paremmin, kun meillä on jotakin, mistä pidämme kaiken tämän keskellä kiinni.

Myös tästä syystä pyrin päivittämään blogia.

Muistakaa kertoa ihmisille, että rakastatte heitä.

Hanna

 

Älä anna nukkumaanmenoajan pilata Netflix-maratoniasi

Kuinka moni on kuullut sen, että ennen nukkumaanmenoa pitäisi sulkea tietokoneet, tabletit ja puhelimet, koska näytön sininen valo tekee hallaa nukkumiselle? No, jos et ollut kuullut, nyt kuulet: jos luet tätä sängyssä ja haluat kohta nukahtaa, laske puhelin kädestäsi, nyt.

No ei kai, lue nyt tämä loppuun ensin kuitenkin.

Näytön sininen valo

Elektronisten laitteiden sininen valo antaa ihmiselle viestin siitä, että ei ole nukkumaanmenoaika. Ja kun aivot ajattelevat näin, ei elimistössä ala erittyä nukahtamiseen tarvittavaa hormonia eli melatoniinia. Mitäs sitten tapahtuu? No minä ainakin pyörin sängyssä ja mietin elämää ja sitä, kuinka on nyt taas saakeli kumma, kun ei saa unta.

Mitä asialle sitten voi tehdä? Lämmin kylpy, viileä huone, rauhallinen puuhastelu ennen unia… Toki, mutta nuokaan neuvot eivät poista sitä sinisen valon ongelmaa! Itse ainakin tykkään katsoa Netflixiä (enkä varmasti ole ainut) viimeisenä asiana ennen nukahtamista ja monesti kirjoittelen blogiakin iltaisin. En todellakaan suostu sammuttamaan läppäriä ja puhelinta auringonlaskun aikaan ja siirtyä tuijottamaan kynttilänvaloa! Onneksi avun tähän modernin ihmisen tuskallisimpaan ongelmaan tuovat sovellukset ja tietokone-ohjelmat, jotka muuttavat näytön sävyn punertavammaksi.

netflix-nukkuminen
Ihmiselämän suurimpia kysymyksiä: nukkua vai katsoa vielä seuraava jakso?

Twilight, f.lux

Minulla on käytössä Android-puhelin, johon latasin sovelluskaupasta sovelluksen nimeltä Twilight. Twilightin voi pitää käynnissä puhelimen taustalla koko päivän (akunkulutuksessa en ole huomannut mitään isoa eroa) tai sen voi laittaa päälle, kun muistaa/siltä tuntuu. Ideana on se, että sovellus määrittelee sijaintisi perusteella auringonlaskun- ja nousun, jolloin auringon laskiessa se muuntaa puhelimen näytön punertavaksi. Vähemmän kirkkautta, vähemmän sinistä, reippaammin melatoniinia, paremmat unet! Ja aamulla auringon noustua näyttö on taas tavallisen kirkas.

Läppärissä käytän ohjelmaa nimeltä f.lux, joka toimii samalla periaatteella kuin Twilight: f.lux määrittelee sijainnin perusteella auringon nousun ja laskun ja värjää näytön punertavaksi.

Twilightia ei iOS-laitteille valitettavasti saa, mutta tutkin asiaa ja ainakin f.lux pitäisi olla tarjolla iPhonelle ja iPadille Applen kaupasta. Vastaavia sovelluksia pitäisi kuitenkin olla muitakin, joten kannattaa löytää se, joka itselle sopii.

Huomioitavaa on se, että jos Twilightia pitää koko ajan taustalla päällä, sovellus alkaa itsestään värjätä tiettynä aikana näyttöä punertavammaksi. Näillä leveysasteilla se alkaa tähän aikaan vuodesta tapahtua jo neljän aikaan, joten jos punapigmenttisyys häiritsee, voi sovelluksen toiminnan keskeyttää ja käynnistää manuaalisesti pari tuntia ennen uniaikaa. Myös f.lux antaa mahdollisuuden poistaa läppärin näytöltä punasävyn, jos joutuu tekemään illalla hommia, joissa todellisuudesta poikkeava väri tuottaa ongelmia (esim. shoppailee vaatteita nettikaupassa ja haluaa varmistua valitsemiensa vaatteiden väristä 😉 ).

f.luxin saa ilmaiseksi tästä klikkaamalla.

Muista kuitenkin, että näiden sovellusten tarkoitus ei ole antaa mahdollisuutta vielä pidempään valvomiseen (vaikka otsikko näin väittäisikin). Menkää ihmiset ajoissa nukkumaan! (Mutta katsokaa sitä ennen pari jaksoa tai päivittäkää somea, kunhan teette sen punaisten lasien läpi.)

Kauniita unia!

Hanna

Kun kaikki muu menee pieleen, hengitä

Oman hengityksensä saa hienosti sekaisin vain ajattelemalla. Tai niin ainakin itselleni käy! Tuskastuttavaa! Hengitys on kuitenkin maailman luonnollisin tapa rauhoittua, rentoutua ja palata tähän hetkeen. Siihen on syynsä, että meditaatioharjoituksissa seurataan omaa hengitystä, sen liikettä sisään kehoon ja taas takaisin ulos. Esimerkiksi joogassa asennot (asanat) tehdään hengityksen tahdissa, mikä sekin on omanlaistansa meditaatiota. Stressaantuneen tai jännittyneen mielen saa parhaiten rauhoittumaan keskittymällä hengittämiseen. Kun mieli ja keho ovat jännittyneet ja kireät, hengitys voi olla pinnallista, mikä ruokkii jännitystä ja kireyttä vielä lisää. Hengityksen tietoinen syventäminen rauhoittaa mieltä ja kehoa, se ikäänkuin kertoo että nyt ei ole mitään hätää, kaikki on hyvin, voidaan ottaa ihan rauhassa.

Vuorosierainhengitys

Jos hengittäminen tuntuu hankalalta tai haluat juurruttaa itsesi tähän hetkeen,  kannattaa kokeilla vuorosierainhengitystä.

Klikkaa rauhoittavan hengityksen oppeihin tästä!

Tuossa linkissä opetettu vuorosierainhengitys saattaa tuntua aluksi hankalalta. Siis mikä sormi ja kummalle sieraimelle eikä koordinaatio toimi ollenkaan ja tämähän on kaukana rentouttavasta! Jos linkin ohjeet ovat täysin mahdottomat toteuttaa, kokeile seuraavaa helpotettua (mutta silti rentouttavaa) hengitystekniikkaa:

  1. Asetu mukavaan asentoon risti-istuntaan tai istu vaikkapa tuolille selkä suorana. Pidä kädet esim. reisillä tai mihin ne luonnollisesti menevät.
  2. Sulje silmäsi.
  3. Kuvittele hengittäväsi sisään vasemmasta sieraimesta ja kuvittele hengittäväsi ulos oikeasta sieraimesta. Vedä sen jälkeen henkeä oikeasta sieraimesta ja hengitä ulos vasemmasta. (Toki hengität molempien sieraimien kanssa, mutta tällä tavalla saat hyvin vaeltelevan mielen keskittymään siihen hengittämiseen.)
  4. Jatka näin niin pitkään kuin hyvältä tuntuu.

Varsinaisessa vuorosierainhengityksessä ”lepovuorossa” oleva sierain suljetaan sormilla, mutta jos se tuntuu vaikealta, jätä sormet pois ja treenaa ensin ilman!

Hyviä hengittelyhetkiä!

Hanna